Ylioppilas Larvanto

Elämä

2009-10-05T17:20:00.003+03:00

Elämässä ei ole mitään pelättävää eikä säästettävää. Elämä maistuu elämältä, kun on avoin kaikelle ja tarttuu jokaiseen haasteeseen ilman pienintäkään epäilystä. Kaikki muu tapahtuu itsestään. Uusi seikkailu on aina lähempänä kuin voit arvata. Maailmassa voi kellua pelkällä uskon voimalla.

Minuus

2009-09-29T20:19:00.003+03:00

Kuvittelemmeko oikeasti saavamme kaikki näkökulmat sulautumaan yhdeksi? Että ymmärtäisimme, mitä jokin ilmiö meille merkitsee kokonaisuudessaan? Elämme siinä kuvitelmassa, että on pysyvä minuus, mutta todellisuudessa mikään ei voisi olla kauempana tästä kuvitelmasta. Olemme siten myös manipuloitavissa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Manipulaatio on mahdollista juuri siksi, että todellinen asianlaita on mitä on.

Pysyvän minuuden illuusio synnytetään periaatteilla. Periaatteen puolesta toimiminen on arvotettava suuremmaksi kuin kehon tuntemukset.

Kaikki tämä on jotenkin päivänselvää, mutta niin kovin vierasta.

Elämisen taito

2009-09-27T12:52:00.006+03:00

On kuunneltava naurua. Se yrittää kertoa, että epäonnistumiset ovat paras ystäväsi. Se yrittää kertoa, että vain ääretön avoimuus ja positiivisuus luo elämää. Omien toiveiden kieltäminen on syntiä.

Negatiivisuus syntyi yhteisöelämän konfliktien ratkaisuun. Nyt kun ei ole enää yhteisöä, eli yhteisöeläimen näkökulmasta vallitsee ikuinen konflikti, negatiivisuus on jäänyt sivutuotteena elämään. Negatiiviset tuhoavat itse itsensä.

Elämänhallintamiete

2009-04-16T11:05:00.003+03:00

Päivän ensimmäiset ajatukset ja teot ovat tärkeitä. Riippuu tietysti persoonallisuudesta, kuinka tärkeitä. Ei koske heitä, jotka aloittavat pitsan reunapaloista.

Metodi

2009-04-15T14:58:00.005+03:00

Julkinen ympäristömme on henkinen vankila. Luokaa itsellenne uusi ympäristö, joka tarjoaa teille mahdollisuuden nektaria. Ensimmäinen askel elämän aloittamiseen on heittää televisio ikkunasta kadulle, lopettaa uutisten lukeminen ja istua yksin sängyllä pimeässä kolme päivää. Sitten voi teipata suupielet korviin. Kaikki muu tapahtuu itsestään.

Rakkauden voima

2009-04-15T14:51:00.003+03:00

Rakkaus luo kaiken, mutta ei kykene tuhoamaan muuta kuin neurooseja. Rakastakaa neuroosejanne.

Käytäntö ratkaisee

2009-04-15T14:34:00.003+03:00

Emme opi asioita vastausten vaan kysymysten kautta. Ja jos opimmekin vastausten kautta, opimme väärien vastausten kautta. Jos haluamme rohkaista ihmisiä oppimaan, meidän tulisi rohkaista heitä tekemään virheitä.

Mutta, opettelemalla faktoja, faktat alkavat ennen pitkää opettaa käyttäjäänsä. Opettelemalla lauseita, alkavat lauseet opettaa lausujaansa. Tekemisen kautta ymmärtää tekemisen merkityksen.

Ota siis opiksi kaikesta, mutta uskalla kyseenalaistaa kaikki oppimasi. Oppiminen on kokeilevaa leikkiä.

Psykologia

2009-04-14T21:52:00.008+03:00

Kaikista kielteiseksi mielletyistä tunteista ja omaa elämää rajoittavista ajatuksista pääsee eroon tosiasiat hyväksymällä. Ja kuinka vaikeaa tosiasiat ovatkaan hyväksyä. Siihen kiteytynee suurin osa terapiatyöskentelystä.

Ongelmat katoavat ja onni saapuu, kun on valmis luopumaan kaikesta. Lienee käytännössä mahdotonta. Ja voi testata, jos esimerkiksi oma lapsi kuolee. Monet uskonnolliset ajatukset tarjoavat kiertotien luopumiseen. Eikä todellista luopumista ehkä ole olemassakaan.

Ihmisen ei ole siis mahdollista hyväksyä olettamiamme tosiasioita, mistä seuraa selitysten verkko. Selitykset sinänsä eivät ole kuitenkaan kovin mielenkiintoisia. Riittää, kun löydämme tarpeeksi samaan selitykseen tyytyviä, eli samaa asiaa haluavia.

Viimeisenkin oven takaa löydämme vain saman paradoksin. On siis tartuttava paradoksiin. Kiteytettynä: toivo jostain, mistä meillä ole minkäänlaista käsitystä.

Jyp

2009-04-14T21:02:00.003+03:00

Urheilufanatismi ja muut väkinäiset eri kilpaileviin ryhmiin kuulumiset eivät tänä päivänä voi olla enimmäkseen muuta kuin ryhmähengestä nauttimista keinotekoisesti. Yhteisöllisyyden, ryhmään kuulumisen voima on käsittämätön. Tulee mieleen tarinat keskiajan karnevaaleista, joiden luonnetta ei meidän mielikuvituksella ja todellisuuskäsityksellä enää tavoiteta. Ehkä ne muistuttavat etäisesti urheilufanatismin suurimpia hetkiä, sillä erotuksella, että urheilufanatismi on lasten mehuhetki verrattuna karnevaalihumun hurjimpiin irstailuihin.

Mutta kyllä noista ääntä lähtee silti, vaikka ollaan Rovaniemellä.

...

2009-04-11T11:28:00.001+03:00

Ei ole olemassa syitä, on vain tekosyitä.

...

2009-04-10T15:14:00.000+03:00

Neuvojen antaminen on saamattomuutta.

Psykologia

2009-04-10T14:12:00.002+03:00

Maailmassa ei pärjää faktoja luettelemalla. Ehkä olisi aika kirjoittaa vain tarinoita ja vertauksia.

Weak signal

2009-04-10T13:51:00.002+03:00

Uskon, että lähivuosina blogitekstejä luetaan usein taustamusiikin kanssa.

Rakkaus

2009-04-08T23:30:00.001+03:00

Olen pettynyt rakkauslauluihin. Rakkauslaulut kertovat riippuvuudesta. Missä ovat rakkauslaulut, jotka kertovat Rakkaudesta?

Ihminen

2009-04-08T23:00:00.003+03:00

Vaikeinta on käsittää, että tämä on todellista.

Lisähuomio: Ehkä ei ole tarpeellista ymmärtää, jos kukaan muukaan ei ymmärrä. Voidaan supistaa pois.

...

2009-03-31T12:33:00.001+03:00

Yrittämällä ei saa mitään aikaiseksi, ja pakottaa voi vain liikkeelle, mutta vauhtiin päässyttä ei pysäytä kukaan.

...

2009-03-30T18:30:00.002+03:00

Elämästä pitävälle aika menettää merkityksen.

Entre dos aguas

Kaikki muu menee päin vittua paitsi mulkku

2009-03-27T16:26:00.002+02:00

Oletteko koskaan miettineet, miten hauskat sanonnat leviävät? Leviäminen riippuu omistussuhteesta.

Hauskat sanonnat ovat omaisuutta. Et voi käyttää niitä niissä verkostoissa, joihin hauskan sanonnan keksijä tai joku hänen tuttavansa myös kuuluu. Hauskan sanonnan voi kuitenkin levittää muihin verkostoihin, jolloin siitä tulee sinun omaisuutta kyseisissä verkostoissa. Sen sijaan on luvallista käyttää sanontoja, jotka ovat yleisesti kaikkien tiedossa, kuten Kummeli-sketsejä. Toisinaan hauskoja sanontoja jaetaan ystävien käytettäväksi, mutta sanonnan perimmäinen käyttöoikeus säilyy edelleen sen keksijällä. Et voi käyttää kaverisi repliikkejä tehdäksesi vaikutuksen toisiin ihmisiin kaverisi läsnäollessa.

Siis, leviävätkö tyypilliset yksityisomistuksessa olevat sanonnat verkostoista toisiin hyppien? Hauskat sanonnat leviävät ehkä erityisesti ulkopuolisten tarkkailijoiden kautta, jotka voivat huoletta vallata sanonnan omiin verkostoihinsa.

Yksi potentiaalinen tutkimuskohde hauskojen sanontojen omistussuhteista ja leviämisistä on tietysti Facebook.

La vida sale

2009-03-24T21:49:00.005+02:00

Milloin ja miksi on aikaa kirjoittaa blogia? Milloin ja miksi on aikaa kirjoittaa runoja? Onko välttämätöntä pohtia välillä elämää, jotta on taas valmis elämään?

Sub specie aeternitatis

2009-03-24T21:34:00.002+02:00

Lähes kaiken motivaation ja järkevän ajattelun perusta on kuolema. Memento mori.

Rohkeudesta

2009-03-22T21:49:00.003+02:00

Sanotaan, että elä hetkessä, tai elä täysillä! En vieläkään voi samaistua näihin lennokkaisiin lauseisiin. Haluaisin muotoilla oman lentävän lauseeni näin: Elä täydellä sielulla! Joka ainoa hetki.

Lauseeni sisältää ajatuksen läsnäolon taidosta, kyvystä katsoa lähellä olevia asioita kaukaa, kuin ensimmäistä kertaa. Kykyyn käyttää mielikuvitusta. Mistä seuraa kyky emotionaaliseen herkkyyteen.

Lauseeni sisältää myös ajatuksen oman elämän syvimpien päätelmien jatkuvasta tiedostamisesta. Mistä seuraa kyky motivoitua kaiken aikaa itselle tärkeistä asioista. Mistä seuraa myös arkisten asioiden merkityksen suhteellinen heikkeneminen ja rohkeus elämää kohtaan.

Kadehdimme ja ihailemme rohkeita ihmisiä.

Yhteinen ymmärrys

2009-03-22T12:09:00.003+02:00

Mitä on yhteinen ymmärrys?
-Illuusio.

Kutsumme yhteiseksi ymmärrykseksi sitä, kun tulemme yhdessä toimeen ennustettavasti. Olemme antaneet nimen "yhteinen ymmärrys" sille, kun kuvittelemme, että joku toinen kokee saman kuin minä.

Yhteinen ymmärrys voi olla myös oletettua samankaltaisuutta kokemustasolla, mikä on perusteltu hypoteesi.

Tämä video on upea esimerkki yhteisestä ymmärryksestä.

Aukaise ihmisten ovia

2009-03-16T21:18:00.005+02:00

Kun olet allapäin, painu ihmisten luo! Kun motivaatiosi on kadoksissa, löydät sen toisista ihmisistä. Yksin et ole mitään, sillä olet yhteisöllinen olento. Itsestäsi et välitä, kaiken teet toisten vuoksi. Toisten kautta teet itsesi onnelliseksi.

Mutta missä voi tavata ihmisiä? Mistä löytää vilpittömän ihmisen ilon? Mistä löytää fyysisen kosketuksen, hymyn ja naurun? Sunnuntai-illan hauskin seuralainen pubissa, Kaljatuoppi, kaunista iltaa. Vainko kerrostalojen ikkunoissa valot palavat?

Paljon on nenäsi edessä. Rohkeille ja uteliaille avautuvat ovet arkielämän juustolabyrintteihin. Onnelliset ovat rohkeita, sillä onni on epäilyksettömyyden tila. Kun on onnellinen, on ajatuksia. Kun on surullinen tai peloissaan, mitään mielenkiintoista ei tule mieleen.

Elämä väreissä

2009-03-16T21:15:00.001+02:00

Kadehtisin sellaista yhteisöä, jossa ihmiset eläisivät vaatimattomasti, vaan ei jatkuvasti kilpaillen suuremmista asunnoista, autoista, kalliista vaatteista ja koruista. Kadehtisin yhteisöä, jossa ihmiset olisivat iloisia ja ystävällisiä, ja jossa ei olisi kiire. Jossa ihmiset saisivat olla luovia ja rohkeita jokapäiväisen ympäristön ja kulttuurin luomistyössä. Jossa ihmisten suurin halu olisi oppia, ymmärtää ja ihmetellä. Toteuttaa vapaata luomistyötä koko maailman ihmisten luovuuden ja kulttuurivarannon kohdusta. Jossa kokisi joka päivä lennähtävän perse edellä paratiisiin.

Mikä ilahduttaa enemmän kuin ihmisen oivallus? Pieni lapsi soittamassa ja laulamassa kadulla kitaraa, korkkiruuviksi väännetty ja sateenkaarin värein maalattu katulamppu, valtavaksi sätkäksi naamioitu tehtaan piippu. Parasta on arkielämän spontaani huumori. Maailma aukeaisi sille, joka uskaltaisi laittaa kaupungin pysyvästi sekaisin arkielämän taiteella ja huumorilla. Sitä ihmiset kadehtivat ja janoavat: luovuutta, iloa, naurua, hauskuutta ja elämän keveyttä. Onnellisuutta. Mitä muuta ihmiset kadehtivat enemmän kuin onnellisuutta? Onnellisuudessa on kaikki. Kaikki muu on onnellisuuden saavuttamisen välineitä.

Onnellisin on ihminen, joka ei tarvitse mitään, mutta osaa nauttia kaikesta. Vielä onnellisempi on ihminen, joka löytää toisen ihmisen, joka ei tarvitse mitään. Sellainen suhde vain antaa ja hyväksyy, mutta ei vaadi mitään.

Kaiken tämän mahdollistaa vakavuus ja itku pitkästä ilosta. Kaikki tämä rakentuu todellisuuden periaatteelle. Elämästä voi nauttia kuin hullu, jos elämän realiteetit ovat selvillä. Siinä on hauskuuden olemus.

Rytmi on balanssia

2009-03-14T17:46:00.002+02:00

Elämässä tärkeintä ovat rytmi, rohkeus, anteeksianto, hyväksyminen, luopuminen ja hyvä onni, joista tärkein on hyvä onni. Kaikki muu, siis rakkaus, eli vapaasti virtaavien emootioiden sielua ravistuttavat puhtaan nautinnon läsnäolon hetket, jotka piirtyvät hymyksi kasvoille ilman pienimmänkään lihaksen kouristelua, seuraa edellisistä.

Ilman mielipiteitä

2008-11-09T17:45:00.004+02:00

Olen yhä vähemmän mitään erityistä mieltä mistään asiasta. Ilman mielipiteitä on joskus hankala kommunikoida ihmisten kanssa. Mutta mitä enemmän tietää, sitä enemmän voi kritisoida. Ajattelu kääntyy varmuuksien purkamiseksi, mutta kuitenkin siten, että todellinen varmuus lisääntyy. Ajattelu muuttuu käänteiseksi. Alkaa ajatella siten, miten asiat eivät ainakaan ole. Tämä on Popperin tieteenfilosofian kulmakivi, johon sisältyy paljon totuutta ja hyvää käytäntöä.

Ajattelun kääntyminen kriittiseksi mielipiteettömyydeksi auttaa myös kyseenalaistamaan käytäntöjä siltä osin, miten ei ainakaan kannata toimia. Jäljelle jää käytännöt, joita ei enää kykene kritisoimaan.

- Mitä mieltä olet homoista?
- En mitään erityistä. Miten sinä ajattelet heistä?

Platonin luolavertaus

2008-05-19T16:21:00.002+03:00

"Itävallan Amstettenissa isänsä vankina elänyt Felix Fritzl on viety salaa sairaalasta McDonald'sin pikaruokaravintolaan. Felix oli nähnyt kellarityrmässään televisiomainoksia maailmankuulusta hampurilaisravintolasta, mutta luullut niiden olevan pelkkää satua." (Iltalehti)

Olisivatko Felixin sisarukset uskoneet Felixin kokemuksia McDonald'sista, jos sisarukset olisivat edelleen teljettyjä luolaan, ja Felix palaisi kertomaan heille kokemastaan?

Teknologian lyhyt historia

2008-05-17T16:09:00.003+03:00

Historia on oikeastaan teknologian historiaa. Jos biologia käy ymmärrettäväksi vain evoluution valossa, historia käy ymmärrettäväksi vain teknologian valossa.

Lakkoukaasi

2007-11-19T19:08:00.000+02:00

Luottamus ja epäitsekkyys

2007-03-10T17:04:00.000+02:00

Koulu vie paljon aikaa tällä hetkellä enkä ehdi kirjoittamaan ajatuksia blogiin kuin harvakseltaan. Raakatyöstetyt aiheet odottavat muotoa tietokoneen kansioissa ja muistilapuilla. Minut valtaa usein tunne, että ajatukset menevät hukkaan, unohtuvat. Sitten huoli tyrehdyttää ajatustulvan. Yritän kontrolloida mieltäni, järjestellä ajatuksiani, kirjoittaa ne lapuille. Ennen kuin huomaakaan, kaikki energia menee 'tärkeiden' ajatusten suojeluun.

Luova olotila, kosketus erokseen, mahdollisuuden nektariin, on, jos joku ei sitä ole vielä kokenut, ihmisen perustarve. Eros on Jumalan piiskaa kasvoille. Se on kellumista 70,000 sylen syvyydessä. Eroksen rinnalla kaikkien maailman naisten joukkomasturbaatio, kaikkien maailman ihmisten päihdyttävä naurujooga ja yhteenkuuluvuuden tunne, kokonaisen armeijan heittäytyminen jalkojen juureen suutelemaan varpaita - varjoja luolan seinällä!

Miten ratkaista ongelma? Kuinka pitää yllä jatkuvaa luovaa olotilaa? Ratkaisuksi ehdotan samaa perustotuutta, joka tulee vastaan kaikissa elämänfilosofioissa: Saat sen mistä luovut. Selitän hieman tarkemmin.

Vapautunut tila syntyy helposti, kun onnistuu torpedoimaan itsekkäitä neurooseja alas. Ihminen ei päätä, mitä ajatuksia hänen mieleensä tulee. Ajatusten virtaa ei voi kontrolloida, vaikka sen reittiä voi ohjailla. Ajatusten ohjailu on kuin tekisi patoja puron ääressä. Voi rakentaa kekseliäitä kulkureittejä ja vesiputouksia, ja ihastella lopuksi kuinka ajatus luistaa.

En voi oikeastaan tehdä muuta kuin luottaa siihen, että mielekkäät, tilanteeseen sopivat ajatus- ja toimintamallit vain ilmestyvät silloin kun niitä tarvitsen. Luotan ajatuksiini täsmälleen samalla tavalla kuin aboriginaali luottaa intuitioonsa ravinnon löytämiseksi paikoista, joissa kontrolloiva ja tehoton mieli jää ilman glukoosiannosta. Ja ajatukset tulevat. Ne tulevat vielä vuosien takaa, kuin hypnoosissa. Sama pätee kaikenlaiseen ihmisen toimintaan.

Reaalielämässä syntyy paljon ristiriitoja. Joskus on vaikeaa olla epäitsekäs*. Ristiriidat on hyväksyttävä. Moderni yhteiskunta on monella tapaa ihmisluonnon vastainen ympäristö. Tuhansia ihmisiä käsittävä yhteiskunta on historiallisesti hyvin uusi ilmiö, hallitsematon, elinympäristönsä ja itsensä herkästi tuhoava järjestelmä. Useimmiten ristiriidat ovat niin repiviä, että neurooseista tulee ihmisen toiminnan kannalta välttämättömiä.

Ainakin minun ihmistyypin historia on yhteisöissä, joissa jokaisella yhteisön jäsenellä on yhtäläinen ihmisarvo.

*Epäitsekkyys tietoisella tasolla ei tarkoita sitä, että ihmisen toiminta voitaisiin laajemmassa kontekstissa luokitella epäitsekkääksi.

---

Google Book Search ei ollutkaan niin mainio kuin ensikokeilemalta hallusinoin. Tekstit ovat tänä päivänä kulutustavaraa. Kuka hullu haluaisi ostaa kokonaisia kirjoja vain tarkistaakseen jonkin pienen asian. Ehkä toimiva ratkaisu olisi jonkinlainen kuukausimaksu, jonka turvin kaikki tekstit olisi rajoittamattomasti käytössä. Eipä siitä sen enempää.

Välihuomautus

2007-02-09T12:57:00.000+02:00

Metodinen alemmuudentunto on ruumistinen strategia (link).

Edistystä

2007-02-03T22:30:00.000+02:00

Heikot signaalit -blogin kautta löysin palvelun, jota olen odottanut vuosia. Google Book Search! Google tavoittelee kaikkien kirjojen skannaamista nettiin yhden hakukoneen alle. Kuukkeli tekee hienoa työtä. Tieteen tekemiselle tällainen merkitsee samaa mitä papyrus tai painokone tiedonvälitykselle.

Testasin pilottia välittömästi. Dostojevskin kirjassa Rikos ja rangaistus on eräs hieno dialogi, joka kiteytyy Porfiri Petrovitsin toteamukseen: te ette tule toimeen ilman meitä. Näppäilin googlen hakuun "you without us raskolnikov" ja muutaman sekunnin päästä olin jo lukemassa kohtausta englannin kielellä. Lupaavaa!

Laitoin saman haun tavalliseen googleen, enkä löytänyt kaipaamaani kohtausta. Joitain kirjan analyysejä pompsahti kylläkin.

Tarjolla on jo nyt runsaasti tieteellisiä tekstejä. Seuraavaksi kokeilin "laughter primates". Esiin lävähtää täysi laidallinen mielenkiintoisia tieteellisiä tekstejä. Useiden tuntien säästö yhdessä sekunnissa. Ja minä kun luulin ettei tällaista saada toteutettua kustantajien lyhytnäköisyyden vuoksi.

Toinen hieno juttu on Valion futuristinen tuote HeVi shot. Helppoa ja terveellistä. Nämä tuotteet eivät myöskään sisällä makeutusaineita, joista minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Kirjasto rules

2007-01-13T20:50:00.000+02:00

Harvoin tulee luettua hyviä tekstejä niin paljon ja niin intensiivisesti kuin palautusta edeltävänä päivänä. Maksetut ja saadut kirjat ne vaan jämähtävät hyllyyn odottamaan vuoroa. Asioilla on aina yllättävät kääntöpuolensa.

Ryhmän lumo

2007-01-13T20:25:00.000+02:00

Kuulua ryhmään on kaikki kaikessa. Ryhmän vetovoima on yksi perustavimmista biologisesti määräytyvistä yllykkeistä.

Miten tutkia ilmiötä? Miten todentaa asia, joka on niin ilmiselvää?

Laitan kolehdin pystyyn ajatuksille ja tieteellisille artikkeleille aiheesta. Tarvitsen sitä itsekin tutkimuksessani.

Pieni ajatusketju

2007-01-13T01:51:00.000+02:00

Minä alan olla todella sitä mieltä, että koe/tenttimiskäytännöstä tulisi pyrkiä eroon koko koulujärjestelmässä, aina alaluokista yliopistoon asti. Eikä pelkästään tenttimisestä, vaan kaikesta standardiarvioimisesta ylipäänsä. Minä uskon itsearviointiin, kommunikaatioon ja käytäntöön. Ihmiset kyllä huomaavat ja oppivat itsestään, mikä toimii ja mikä ei toimi. Eivät oppilaat tarvitse ketään sanomaan työn päätteeksi, että väärinhän se meni, vaan he tarvitsevat tukea ja perusteluja. Sama pätee niin matematiikkaan kuin naurun sosiologiaan.

Tämä ennen kaikkea motivaation lisäämiseksi, joustavuuden lisäämiseksi ja yksinkertaisesti sen vuoksi, että kukaan ei oikeasti pysty arvioimaan ihmisen osaamista useimmilla oppialoilla. Huono arviointi ja standardointi johtavat siihen, että aletaan mitata vääriä asioita. Tällöin ei mitata enää osaamista, vaan jotain muuta.

Mitä uudenlainen järjestely tarvitsee toimiakseen? Se tarvitsee kohtaamispaikan, jossa on pääsy tiedon lähteisiin, jossa ajatuksia voi vaihtaa vapaasti, paikan jossa työn tuloksia voidaan vertailla keskenään. Lisäksi se tarvitsee yksilöitä, jotka omalla esimerkillään näyttävät suuntaa. Niin kuin esteettinen elämyskin on useimmiten sitä, että ihminen ihastuu taiteilijan kyvyistä, ei taideteoksesta sinänsä. (Esteettisen elämyksen evoluutiopsykologiasta ja muista keskeisistä asioista kirjoitan enemmän ehkä myöhemmin.) Se tarvitsee ihmisiä, jotka auttavat oppilaita asettamaan tavoitteita. Se tarvitsee ihmisiä, jotka opastavat oppilaita yhä kasvavaan itsetuntemukseen, kysymään tärkeitä asioita, havainnoimaan uudella tavalla ja arvostamaan arkisia asioita.

Suurimmat motivaation lähteet löytyvät arkisista tilanteista. Tehdään yhdessä asioita, autetaan toisia ihmisiä, kilpaillaan paremmuudesta, tehdään vaikutus toiseen sukupuoleen, syödään nälkään, liittoudutaan, juonitellaan jne.

Utopiaa. Olisihan se mahdollista, mutta. Liian paljon asioita, joiden tarvitsisi olla toisin.

Älykkäistä ihmisistä ja agenteista

2007-01-01T15:57:00.000+02:00

Kirjoitus voi olla hankalasti luettava. Juoni poukkoilee, koska en itsekään ymmärrä ilmiötä tarpeeksi hyvin. Älykkäät agentit olen rajannut kirjoituksessani ohjelmistopainotteisiin agentteihin ja jättänyt huomiotta robotit, vaikka en näe itse näiden välillä perustavaa eroa.

Käyttäkää sanaa vapaasti kommentointiosastolla!

*

Tule, vaisuus -blogissa on mietitty huolellisesti ajatuksia älykkäistä agenteista ja niihin liittyvistä tulevaisuusvisioista. Heiskanen yhdisti ajatuksiaan myös Pandoraan, kuvitteelliseen älypuhelimen kaltaiseen laitteeseen, jota kaksi aiempaa kirjoitustani (1 ja 2) käsittelee. Heiskasen kirjoitus sai minut pohtimaan älykkäiden agenttien tarpeellisuutta ja soveltuvuutta eri yhteyksissä. Lainaukset Heiskaselta on kursivoitu.

Heiskanen määritteli älykkään agentin ominaisuuksiksi autonomisuuden, oppimiskyvyn, re- tai proaktiivisuuden ja kommunikointikyvyn. Jokainen em. käsitteistä on avattu hänen kirjoituksessa tarkemmin. Vaikka määrittely ei ole Heiskasen mukaan kattava, ja hieman toisistaan eroavia määritelmiä on olemassa paljon, peilaan silti ajatuksiani näihin ehtoihin.

Pandoran toteutus, siten kun sen esittelin, ei käsittääkseni edellytä älykkäälle agentille lueteltuja ominaisuuksia ja pärjää hyvin ok- ja cancel-dialogilla. Pohdin pitkään, mihin älykkäitä agentteja tarvitaan ylipäänsä.

Pandora on osa laajempaa järjestelmää, eräänlainen suodatin, joka huolehtii siitä, että sopiva informaatio virtaa oikeaan aikaan käyttäjälle. Pandora ei ole itsenäinen eikä tavoitteellinen. Se vain päästää ihmisen käsiksi yhteisölliseen perimään ja uusimpien ajatusten luo.

Pandora on osa käyttäjän ympäristöä, joka muistuttaa tärkeistä asioista oikeaan aikaan. Oikea-aikaisuutta voidaan säädellä eri tavoin. Usein oikea-aikaisuus on sitä, että saa tukea tiedostettuun tarpeeseen. Älykäs agentti voisi ylittää ihmisen tiedostaman tarpeen ja ehdottaa uudenlaisia lähestymistapoja, joita käyttäjä ei itse ymmärrä ajatella. Uusien, mielekkäiden näkökulmien liittäminen sopivaan yhteyteen on tosin mahdollista ilman älykkäitä agenttejakin.

En kiistä älykkään agentin tarpeellisuutta käyttäjän henkilökohtaisena tukena tai muussa yhteydessä. Mutta ollakseen tarpeellinen, älykkäältä agentilta vaaditaan todella paljon, eivätkä monet sovellukset ole ajankohtaisia.

Kerron kohta lisää Pandora-järjestelmään sisältyvästä älykkyydestä. Ennen sitä on syytä pohtia, mitä älykkäältä agentilta odotetaan.

Älykkään agentin ehdoista

Oletetaan älykäs agentti. Mitä älykäs agentti pystyy tekemään?

Ensimmäisenä saattaa tulla mieleen, että älykäs agentti omaa valtavan muistikapasiteetin eikä erehdy juuri koskaan. Tämä ei ole mielestäni merkittävä kyky ihmiseen verrattuna eikä sinällään auta enää ketään, sillä ihminen on ulkoistanut muistinsa teknologian avulla. Tarkat ohjeet löytyvät hyvin tietokoneelta, netistä, kirjoista ja ihmisverkostosta. Erehtyminenkin on älykkyyden mukana kulkeva ominaisuus.

Toiseksi, älykkäältä agentilta voidaan odottaa ihmiskapasiteetin ylittävää päättelyä.

Päättely pohjautuu havaittuihin säännönmukaisuuksiin, käsitteellistettyjen olioiden suhteisiin. Ihminen tekee luokitteluja ja päätelmiä erikokoisista olioista tai joukoista, pienistä ja suurista. Olioksi voidaan mieltää periaatteessa mikä tahansa ihmisen mielen sisältö; sääntö, tapahtuma, väri, mikä vain. Ihmiselle ei ole vierasta olettaa ja etsiä säännönmukaisuuksia jopa yhteiskuntaolioiden tasolta. Ihmiselle ei ole myöskään vierasta yrittää ennustaa eläinten sisäelimistä, tähdistä tai öljyisen nesteen kaoottisista virtauksista, joskaan tätä ei lueta eduksi. Planeetan lentoradan laskeminen on hyvä esimerkki oliosta, jonka käyttäytymistä voidaan ennustaa tarkasti välittämättä pienimmistä havaituista hiukkasista tai säikeistä, josta planeetan katsotaan pääosin koostuvan ja rajautuvan muista energiakeskittymistä. Olio on joka tapauksessa aina keinotekoinen, ympäristöstään erilaisten ominaisuuksien perusteella erotettu, informaatiota hukkaava, ihmisen toimintaa helpottava yläkäsite tai muu abstraktio.

Kaikki päättely tähtää muutokseen ja hallintaan. Päättelyn ja toiminnan avulla voi muokata itseä ja ympäristöä. Kun haluaa hallita muutosta, täytyy myös kyetä ennustamaan, eli päätellä mitä mistäkin teosta seuraa useammin kuin sattuma sallii. Ajatukset ovat arvottomia ilman ennustamisen kykyä. Hyvä ennustaminen edellyttää, ellei kaikkia, niin ainakin joitain älykkään agentin ominaisuuksia. Ennustamista voi suorittaa pienimpien havaittujen osien alkutilasta ja ominaisuuksista laskemalla ja yleistettyjen olioiden, ehkä jopa emergenttisten olioiden havaituista säännönmukaisuuksista käsin. Päättelyä voi myös suorittaa ns. seurauksista syihin. Tällaiselle päättelylle annetaan usein sellaisia nimityksiä kuten abduktio tai hermeneuttinen päättely, tosin mitkään yleisesti tunnetut päättelyn lajit eivät ole yksiselitteisiä.

Psykopaatti-sarjamurhaajien käyttäytymistä ja ominaisuuksia yritetään ymmärtää ja ennustaa mm. vertailemalla psykopaateiksi luokiteltujen ihmisten käyttäytymistä rikospaikalla. Markkinoinnin ammattilaiset keräävät samankaltaisella tavalla aineistoa ihmistyypeistä ja -luokista kulutuskäyttäytymisen perusteella. Tällä tavalla onnistutaan kohdentamaan markkinointia tehokkaammin. Yhteiskuntatieteissä vastaavien luokitusten tekeminen on arkipäivää. Ideana on etsiä riippuvuussuhteita, syy-yhteyksiä kaikkialta. Etsiä muuttujia, jotka selittävät menneitä ja tulevia tapahtumia mahdollisimman hyvin. Selittävä muuttuja on aina olio, joka on keskeisessä asemassa jonkin tapahtuman suhteen, niin kuin avainlajit ovat tärkeitä ekosysteemin jatkuvuudelle, verisuoniston joustavuus merkittävää sydämen toiminnalle ja valo olennaista kasvien yhteyttämiselle.

Tavoitteena on rakentaa olioiden suhteen mahdollisimman yhteensopiva verkosto ja muodostaa ehdollisia lauseita, joiden avulla voidaan hahmottaa vaihtoehtoisten tapahtumien kulkua.

Älykkään agentin täytyy siis omaksua suuri määrä informaatiota ja päätellä sen pohjalta uusia asioita, olioiden suhteita ja tapahtumien kulkua. Suomeksi sanottuna, älykkään agentin on rakennettava jatkuvasti omaa teoriaa maailmasta ja kyettävä testaamaan sitä. Arkipäivän ilmiöiden tai lukuisten ihmisiin liittyvien tapahtumaketjujen tarkka ennustaminen vaatisi sellaista ihmistieteellistä tasoa, jota ei ole tällä hetkellä olemassa.

Älykkäästä agentista voi myös tulla ihmisen yhteistyökumppani päättelyssä, omalla rajatulla alueellaan ylivoimainen, vaikka se ei yksinään pystyisi huikeisiin lopputuloksiin. Puutteistaan huolimatta agentti voi olla älykäs, itsenäinen päätöksentekijä. Tietokone ei ole määritelmän mukaan älykäs, vaikka onkin korvaamaton apu päättelyssä.

Systeeminen näkemys

On mahdollista kehittää entistä parempia ohjelmia, jotka luokittelevat eri käyttäjäprofiileja kiinnostavaa informaatiota. Ohjelma pystyisi siten ehdottamaan käyttäjälle todennäköisesti kiinnostavaa informaatiota. Tällainen ihmispäättelyä helpottava ja aikaa säästävä työ, vaikka se näyttää kykenevän ennusteisiin, ei vaadi suurta älykkyyttä, tiedonkäsittelyä kylläkin. Rinnalle on tietysti mahdollista kehittää muitakin käyttäjää tukevia asetuksia ja ohjelmia. Yhtenä visiona näkisin eräänlaisen tietorakenteen kartoituksen, ideaalimallin muodostamisen, joka mahdollistaisi todennäköisesti merkitsevän informaation syöttöä yksittäiselle ihmiselle, mutta sitä ideaa täytyy työstää vielä pitkään. En osaa arvioida, kuinka fiksuksi tällainen järjestelmä voi kehittyä kaikessa laajuudessaan. Älykkäällä agentillakaan ei ole oikotietä. Myös sen täytyy tehdä laajoja vertailuja ja kaivaa käyttäjälle merkitsevää tietoa informaatiotulvasta. Systeemissä tämän työn tekevät niin toiset ihmiset kuin teknologia.

Teknologia voi olla näin täysin tietämätön käyttäjästään, mutta siitä huolimatta ympäristöä on mahdollista muokata vaivattomasti siten, että kokonaisuus on henkilökohtainen ja käyttäjää tukeva. Ihmisen teknoympäristö muotoutuu jatkuvien valintojen, luokittelujen ja vertailujen kautta. Informaatiovirrat tulevat juuri oikeaan aikaan ja tarpeeseen ilman älykkään agentin vaikutusta (ei kuitenkaan ilman älykkäiden ihmisagenttien vaikutusta). Toimintakokonaisuus on lopulta jotain, mitä itse toimijakaan ei ymmärrä.

Minkä tyyppisiä tehtäviä älykäs agentti voisi suorittaa Suuressa Systeemissä? Esittelemässäni mallissa on tälläkin hetkellä älykkäitä agentteja, mutta ne ovat toisia ihmisiä. Toisista ihmisistä, erityisesti kaltaisistani ihmisistä muodostuu minun agenttini ja toisinpäin. Älykäs agentti tulee todella tarpeelliseksi ehkä vasta sitten, kun se ylittää ihmisen kyvyissään. Sellaisesta utopiasta tai dystopiasta seuraisi paljon muitakin asioita, joita en ala nyt pohtimaan enempää.

Tässä menisin vielä pidemmälle, Pandoran täytyy tarjota täysin käyttäjän yksilölliseen elämään sopivaa tietoa mahdollisimman pienellä vaivalla, eli käyttäjä muovaa jatkuvasti proaktiivisen ja kontekstitietoisen Pandoran avulla laajaa tiedontilaustaan. Tämän päivän blogi, podcast, uutisvirrat RSS-syötteenä on se pohja, mistä voi lähteä henkilökohtaista tietovirtaansa kehittämään. Olennainen lisäys siihen mitä nyt jo on olemassa on käyttäjän kontekstisidonnainen tieto eli Pandora tuntee käyttäjän elämän historian ja tietää kalenterin perusteella, mitä on seuraavina päivinä tai viikkoina tulossa ja etsii näillä perusteilla parhaiten soveltuvan tiedon liittyen opiskeluun, työhön, itsensä kehittämiseen, harrastuksiin, arjen ylläpitoon, talouteen jne.

Olisiko siis älykkäästä agentista nimenomaan henkilökohtaiseksi sihteeriksi? Juuri arjen hallintaa Heiskanen korostaa. Tiedonhaku on nykyään, ja varsinkin semanttisen webin kunnostautuessa, todella vaivatonta, ja se nakertaa älykkäälle agentille kaavailtua toimintakenttää. Yhteisöllisesti koottua tietämystä voidaan soveltaa melkein mihin tahansa. Arkielämä on monin paikoin kuitenkin niin ainutlaatuista, ettei siihen saa kaikilta osin apua yhteisöllisin menetelmin. Ihmisen elämänhistorian tuntevalla ja siis nykyisistä menemisistä tietoisella, mielekkäitä ehdotuksia tekevällä älykkäällä agentilla on tilaus.

Vai voisiko arjen asiat järjestää yksinkertaisemmin ja samalla tavalla kuin moni muu asia on automatisoitu tai puoliautomatisoitu? Arjen ongelmiin suunnitellaan yhä paremmin toimivia järjestelmiä, jotka tekevät elämän helpommaksi. Ihmisten liikkumiseen ja tapaamisten järjestelyyn saadaan sujuvuutta pikaviestimien, erilaisten paikantimien ja uusien palvelujen avulla. Laitteitakin ohjataan ajatuksen voimalla. Yksityiskohtien jatkuva tehostuminen ajaa älykkyyttä yhä pienempään nurkkaan. Mihin sitä älykkyyttä itse asiassa tarvitaan?

Älykkyyttä tarvitaan suunnitteluun, muutoksen toteuttamiseen. Älykkyyttä tarvitaan epävarmuudessa elämiseen ja nopeiden päätösten tekemiseen puutteellisen informaation pohjalta. Älykkyyttä tarvitaan sitä vähemmän mitä enemmän ihminen tai muu olento on tyytyväinen tilaansa. Autoja varten rakennetaan tiet, laboratorioon tyhjiö, tilintarkastajille laskentaa suorittavia ohjelmia, kanalaan aitaus jne., jotta ympäristö saadaan hallintaan. Älykkyyden avulla asioita saadaan tapahtumaan toivotulla tavalla. Näennäisen paradoksaalisesti myös älykkään agentin täytyy olla epävarma ja erehtyväinen. Älykkyys on sidottu maailman koettelemiseen ja suunnitteluun. Mistä ei voi suoriutua ilman jatkuvaa arviointia, siellä tarvitaan älykkyyttä. Mitä elämänalaa ei ole mahdollista saada hallintaan, ennustettavaksi?

Jos älykäs agentti haluaa tehdä erinomaista työtä, sen täytyy olla todellakin tietoinen käyttäjän elämästä. Miten se tapahtuu? Kuinka älykäs agentti tulee tietoiseksi käyttäjän päähän pälkähtävästä ajatuksesta? Täytyykö agentille koodata kaikki erikseen? Vai saadaanko ihmistä kokonaisvaltaisesti tarkkailemalla selville myös tietoisuuden sisältö? Kysymys saattaa jäädä filosofien riesaksi, päättymättömäksi laskutoimitukseksi, sillä ongelman käytännön ratkaisua ei ole näköpiirissä.

Älykäs agentti voisi seurata käyttäjän kehon tilaa pienten anturien avulla ja kertoa käyttäjälle, mikäli johonkin tulisi kiinnittää huomiota. Käyttäjän kehon tilan voi taas yhdistää muihin tilannetunnisteisiin. Erilaiset kehon tilan muutokset, kalenterin tapahtumat, paikkatiedot jne. voi yhdistää esimerkiksi virtuaalisiin tageihin, jotka ilmaantuvat sopivaan aikaan käyttäjälle. Kaikki voi yhdistää kaikkeen. Minkälaista älykkyyttä tähän tarvitaan?

Tosiaan uutta ihmeellistä teknologiaa ei välttämättä tarvita, vaan ihmisen asettaminen sovellusten lähtökohdaksi on jo mullistavaa. Yksi laite ei ole kuitenkaan paras ratkaisu. Ubiikkiteknologiat tarjoaa mahdollisuuden rakentaa ihmisen ympärille henkilökohtainen läsnäagenttiverkko, joka sijaitsee siinä laitteessa, joka on kulloinkin sopivin. Esim. liikkuessa ja urheillessa luontevin on jokin kehoon kiinnitettävä tai puettava laite, kuten ranteeseen kiinnitettävä laite tai älylenkkarit. Joskus voi sopivin olla vaikka kaulakoru, jonka kanssa voi kommunikoida käden liikkein. Sisätiloissa agentti voi olla vaikka seinässä, eikä ollenkaan käyttäjän yllä. Älypuhelimen kaltainen laite tulee kuitenkin olemaan se mistä henkilökohtaisen agentin käyttökulttuuri lähtee laajenemaan. Nokian kannattaa siis tällä alueella sijoittaa paukut oikein jo mieluiten nyt.

Läsnäagenttiverkko on mielenkiintoinen ajatus. Virtuaalisen ympäristön luominen ja muokkaaminen on tavallaan läsnäagenttiverkkoa sekin. Miten älylenkkarit eroavat kylpyhuoneen vesihanasta? Kuuluuko jääkaapin ovessa kauppalistaa pitävä magneetti läsnäagenttiverkkoon? Haluan sanoa, että elämme jo nyt läsnäagenttiverkossa. Uutta teknologiaa tulee ja on tullut jatkuvasti ympäristöön tehostamaan ihmisten toimia. Minkälaista harppausta läsnäagenttiverkon kehittämisessä on odotettavissa?

Tässäkin menisin jo askeleen pidemmälle. Pandoran käyttö pitäisi mahdollistaa yhteisöllisyyden kaikessa mitassaan eli jatkuvan tietoisuuden ja yhteyden valittuihin sosiaalisiin kontakteihin. Kaikki mitä he elämässään kohtaavat ja oppivat tulee sopivasti analysoituna ja koottuna Pandoran läpi. Tässä lähdetään lähestymään Star trekin Borgeja verkottuneen kanssaelämisen osalta. Sosiaaliset suhteet toimivat tuntosarvina verkottuneeseen yhteiskuntaan, kaikki mitä kaverit tietävät tiedän minäkin.

Tämä kappale herättää paljon ennen kaikkea filosofisia kysymyksiä. Tulevaisuuden skenaarioiden pohtiminen auttaa näkemään nykyhetken uudella tavalla.

Mitä meidän tarvitsee tietää toisten ihmisten elämästä? Kaikkien maailman ihmisten henkilökohtaiset asiat ja ominaisuudet eivät ole mielenkiintoisia. Minun tulee tietää asioita niistä ihmisistä, joiden kanssa olen tekemisissä, ja vain sen verran kun on tarpeellista. Missä menee henkilökohtaisen tietämyksen ja yleisen tiedon raja?

Mitä haluan kirjoituksessani sanoa? Älykkyys on tavoiteltava asia. Onnistuneissa sovelluksissa älykkäät agentit todennäköisesti lisäävät järjestelmän joustavuutta. Rutiineja tunnistavat ohjelmat ovat lupaavia ja hyödyllisiä, mutta ovatko ne älykkäitä? Tietoverkotkin ovat nykyään melkoisia viidakoita. En jaa Matrix-elokuvan kaltaisia visioita, mutta ehkä tästä uudesta ympäristöstä löytyy paljon enemmän elintilaa ja mielekkäitä tehtäviä älykkäille agenteille kuin osaan kuvitella. On kuitenkin olemassa elämänalueita, joissa älykkyyttä ei tarvita.

Älykkyyden käsite kaipaa muutenkin lisää pohdintaa. Pohdintaa suoritetaan parhaiten tekemällä yhä huikeampia sovelluksia. Käsitteen määrittely on joka tapauksessa tärkeää, koska se antaa suuntaa uusille tutkimuksille ja sen kautta tulkitaan vanhaa. Jään kaipaamaan selkeämpää agenttien määrittelyä ja enemmän käytännön esimerkkejä. Käsitteenä agentti on sosiaalisen konstruktivismin/konstruktionismin kaltainen käsite: molempia käytetään innokkaasti tarkoittamaan kymmeniä eri asioita. Lopputuloksena saadaan juuri tällaista tuubaa. Siksi enemmän asiasta tietävät käyttävät pelkän ’agentin’ tai ’älykkään agentin’ sijaan pitkiä, eri ominaisuuksia listaavia käsitehirviöitä, jotta ainakin loputtomilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin. Kiitos ja anteeksi.

Minän hallinnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta (jatko-osa)

2006-10-18T17:44:00.001+03:00

Osa 2 – Teknologisia ratkaisuehdotuksia

Olen kehitellyt teoriatasolla teknistä apuvälinettä ihmisen motivaation ylläpitämiseen sekä tietojen, taitojen ja itsetuntemuksen kehittämiseen. Tarvittava teknologinen valmius ja osaaminen lienee olemassa joitain sovelluksia lukuun ottamatta, joiden ratkaiseminen on yllättävän haastavaa. Pitäisi esimerkiksi kehitellä pienikokoinen mekaaninen sovellus nopeaan tekstin tuottamiseen. Kirjoittaminen on tehokas kommunikaation muoto ja seuraavat ajatuskehitelmät ovat pitkälti riippuvaisia tästä sovelluksesta. Kirjoitusnopeuden ja käytännöllisyyden tulisi olla samaa luokkaa kuin tietokoneen näppäimistöllä kirjoitettaessa. Ideoita voi lähteä etsimään mm. datahanskan kaltaisista teknologioista. Harrastelijakitaristina tiedän kyllä mihin kaikkeen sormet pystyvät. Mobiililaitteiden valmistajat ovat ilmeisesti painineet ongelman kanssa vuosikausia ja suoltaneet markkinoille ennustavaa tekstinsyöttöä (sinänsä nerokas keksintö) ja pienoiskirjoitusalustoja. Muitakin vaihtoehtoja on.

Laite, kutsutaan sitä nyt leikkisästi nimellä Pandora (syyn tulette vielä tajuamaan), on käyttäjälleen personoitu, toimintaa tukeva ja käyttäjää opettava muistin jatke. Laite on ensisijaisesti toimintaa tukeva aivokapasiteetin laajentaja nykypäivän vaatimuksiin. Laitteen avulla jokainen hetki muuttuu intensiiviseksi oppimiseksi. Arjen pitkälle automatisoituneiden rutiinien (ruoanlaitto, lenkkeily, pyöräily, autolla ajaminen, bussissa istuminen, yksinkertaiset työt, siivous, syöminen jne.) rinnalle tulee jatkuva uusien asioiden opiskelu. Kutsun tätä moniajoksi.

Laitteen on tarkoitus pitää yllä korkeaa motivaatiota. Pandora ei pelkästään tyydy muistuttamaan sinua niistä asioista, mitä olet aikonut tehdä, vaan tarpeen tullen palauttaa mieleen niitä syitä ja tuntemuksia, jotka motivoivat sinua alun perin. Se tapahtuu siten, että käyttäjä tallentaa tai linkittää laitteeseen kaikki käyttäjää suuresti motivoivat asiat sitä mukaa kuin niitä kohtaa. Yleispätevät motivaattorit ovat harvassa. Motivaattori voi olla musiikkikappale, tekstinpätkä, elokuvan kohtaus, muisto, nolon tilanteen rekonstruktio, psyykkaava puhetallenne, mikä vain. Lähestymistapa on yksinkertainen ja konservatiivinen, lähitulevaisuuden visiot motivaation hallinnassa ovat huikeammat.

Korkean motivaation ylläpitäminen ei ole ongelmallista. Ihmisen – ainakin tuhansien vuosien maanviljelykulttuurin kouliman – luontoon liittyy tärkeä ominaisuus: työstä nauttiminen. Jo muutaman päivän jälkeen lähes mikä tahansa työ tai toiminta alkaa tuottaa tyydytystä. Tällainen taipumus on evolutiivis-pragmaattisesti hyvin ymmärrettävää. Toiseksi, jos suurin osa mielenkiintoisista tehtävistä saadaan pysymään läsnä, ei niiden mielenkiintoisuudesta tarvitse erikseen muistuttaa. Motivaation kohottamista tarvitaan katkosten jälkeen, ylittämään se kuuluisa aloittamisen vaikeus.

Motivaatio useimmiten liittyy mahdollisuuksien tiedostamiseen, ja sen syvin olemus on ihmistenvälisissä suhteissa. Joku saattaa edelleen kysyä, että mihin sitä teknologiaa tarvitaan. Onhan meillä oppimiseen hienoja yhteisöllisiä menetelmiä, yhteistoiminnallista oppimista ja ongelmalähtöistä oppimista. Yhteistoiminnallisen oppimisen idea on kaunis ja käyttökelpoinen oikeissa olosuhteissa. Käytännössä yhteiseen tavoitteeseen sitoutuneista, tarpeeksi fiksuista ihmisistä on puutetta. Sellaisessa joukossa tyhmyys tiivistyy. Sokraattinen dialogi oppipoikamielessä se vasta kaunis idea onkin, mutta tähän ei ole resursseja. Kaikille ei riitä henkilökohtaista Sokratesta, joka osaisi vastata jokaiseen kysymykseen fiksusti. Sitäkin täytyy simuloida teknologian turvin. Aikamme yhteiskunta on eriytynyt osaamisessaan niin paljon, ettei osaavia ihmisiä yksinkertaisesti löydy tarpeeksi analogiselta tasolta. Internetin välityksellä osaavat ihmiset löytävät toisensa. Esimerkiksi blogimaailma alkaa muistuttaa todellista yhteisöllistä oppimista. Ja sellaista täytyykin suosia.

Entä ne tiedot ja taidot? Minä en usko, että tietoa tullaan siirtämään ihmiseltä toiselle kuin tietokoneohjelmaa. Eihän tietokoneohjelmassakaan siirry kuin ohjelman rakennusohje, koodi, ykkösien ja nollien sarja, sähköpulssit ja varsinaisessa ”tiedonsiirrossa” energiaa, esim. sähkömagneettista säteilyä, jonka aaltoliikkeeseen koodatun informaation tulkitsemiseen sekä lähettäjällä että vastaanottajalla on tarkat ohjeet. En usko myöskään mielen tai tiedon uploadaamiseen, joka tähän yhteyteen tiiviisti liittyy. Ongelma on ainakin (1) tiedon määrittelyssä (tieto nähdään aivoissa piilevänä materiaalisena ominaisuutena, joka näyttäytyy mielessä ”tosiasiana”, eikä niinkään toimintana, joka on kytkeytynyt ympäristöön), (2) aivon ja mielen identiteettiteorioissa (oletetaan että aivojen ja mielen välillä on vastaavuus, mutta ei oteta huomioon kytkeytymistä ympäristöön, josta seuraa se, että kahdesta identtisestä aivorakenteesta ei seuraa samanlaista mieltä tai ainakaan toimintaa, eli korkeintaan hetkellinen, epäkäytännöllinen illuusio) ja (3) identiteettiteorioista vedetyistä vääristä johtopäätöksistä (oletetaan, että jokaisen ihmisen aivot ovat samanlaiset, ja näin ollen voidaan paikantaa tietoa kenen tahansa aivoista ja soveltaa sitä tietoa luottaen vertailevaan menetelmään). Tosin kahden identtisen ihmisolennon, jotka synnytetään (teoreettisesti) samaan tilaan päällekkäin, aivon ja mielen identiteetti on tosiasia. Käytännössä sellainen on mahdotonta. Reaalielämässä toiminnasta muodostuu henkilökohtainen, kompleksinen kokonaisuus, jonka hallittavuus on verrattavissa tarkkaan sään ennustamiseen. (Tiedon ja toiminnan olemus kaipaisi syvällisemmän kirjoituksen.) Mutta ei hätää, on olemassa toinenkin vaihtoehto.

Ihmistä voidaan opettaa yksilöllisesti luomalla palautekehä. On olemassa lukuisia taitoja (minulle tieto ja taito ovat aika lailla synonyymeja), jossa palautekehä voidaan rakentaa todella tehokkaaksi. Jos tällaisia palautekehiä kehitellään intensiivisesti, en näe periaatteessa estettä sille, etteikö esimerkiksi kielen oppimista (rajatussa kontekstissa) voida nopeuttaa huikeasti. En osaa sanoa, kuinka ongelmallista on simuloida esimerkiksi taistelutaidon oppimista (huomaa, että ei ole olemassa universaalia taistelutaitoa joka pätee jokaiselle ihmistyypille ja jokaiseen tilanteeseen). Reaalinen simulointi antaisi kuitenkin mahdollisuuden nopeuttaa ja hallita oppimisprosessia huikeasti. Simuloinnissa voidaan poistaa reaalielämän hitaat jaksot sekä turhat toistot ja tuoda eteen aina sen hetkiseen osaamiseen parhaiten soveltuva tilanne, ideaalinen Vygotskyn lähikehityksen vyöhyke. Onnistuessaan hallittu simulointi moninkertaistaa oppimisen reaalielämän keskiarvotilanteisiin verrattuna, oman arvioni mukaan.

Takaisin maanpinnalle. Pandoran esiasteessa tyytyisin muutamaan yksinkertaiseen sovellukseen, joiden jo pelkästään uskon mylläävän oppimisen ja elämänhallinnan kenttää. Pandoran idea muutenkin on enemmän yhdistää elektronisia vempaimia yhteen pakettiin kuin luoda jotain ainutkertaista ihmelaitetta. Pandora on teknisesti älypuhelimen kaltainen laite. Laitteen hienous ei ole teknologiassa, vaan uudessa tavassa liittää kaikki ominaisuudet ihmisen toiminnan tueksi.

1. Kalenteri, tehtävälistat ja keskeneräisten tehtävien hallinta

Pandoran yksi etusivuista (laitteessa on pieni näyttö ja mahdollisesti projektori) on omistettu tehtävälistoille ja kalenterille. Samalla sivulla on keskeneräisten tehtävien hallintaan kehitetty ohjelma. Ideana on, että kaikki luonnostelmat, esim. kirjoitukset, ovat joka hetki vaivattomasti löydettävissä ja käytettävissä. Kirjoituksia voi täydentää sitä mukaa kuin ajatuksia tulee mieleen. Tavoite on tehdä muistivihko tarpeettomaksi. Tavoite on saada käyttökelpoiset ajatukset kerralla talteen ja edelleen hyödynnettäväksi sen sijaan, että ne hukkuisivat muistilappukasoihin tai unohdettujen tiedostojen syövereihin.

Laite muistuttaa esimerkiksi päivittäisestä omega3-annoksesta, d-vitamiinin saannista, ravinteikkaista kasviksista, marjoista ja ylipäänsä monipuolisesta ravinnosta, jota on hankala omaksua osaksi elämää ilman laitteen tukea. Laitteeseen ohjelmoidut päivittäiset rutiinit omaksutaan huomattavasti vaivattomammin kuin luottamalla omaan muistiin ja vakaisiin aikomuksiin. Rutiinit ajetaan sisään ja jätetään mahdollisesti pois käytöstä, kun niitä ei enää tarvita.

Napin painalluksen päässä ovat asiat, joita käyttäjä on suunnitellut tekevänsä. Aikomukset on kirjattu eri mielentilassa, ja on mahdollista, että juuri sillä hetkellä ei kiinnosta tehdä listan asioita. Silloin on aika motivoida itseä (ks. kohta 2.). On myös mahdollista, että on asettanut itselleen kohtuuttomia vaatimuksia. Tasapainon löytäminen on vain ajan kysymys.

2. Motivointi

Itseään motivoivat ”ankkurit” (nlp-termi) voidaan jaotella esimerkiksi aihepiirin mukaan. Henkilökohtaisen, toimivan motivaatiojärjestelmän pystyttäminen saattaa viedä viikkoja, jopa kuukausia, koska motivoivia ankkureita lisätään sitä mukaa, kun niitä itse kohtaa. Käytännön testaaminen tulee hiomaan yksityiskohtia sekä poikimaan uusia ratkaisuja. Ideana on ”kasvaa” laitteeseen sisälle. Hallitun motivoinnin ja tehtävälistojen avulla voidaan osaltaan pitää yllä haluttua arjen sosiaalista todellisuutta.

3. Personoitu internet

Netin personointi, niin kuin se nykyään tapahtuu auttavasti isojen tietokoneiden kanssa, kuuluu myös Pandoran toimintoihin. Pandoraan on suunniteltava helposti muokattava internet-aloitussivu (sellaisia on varmasti jo nyt olemassa), johon voi heitellä vaivattomasti kaikki itseä kiinnostavat linkit aihepiirin, hakusanojen, mielenkiintoisuusluokituksen jne. mukaan jaoteltuna. Idea on sama kuin internet-selaimen bookmarks-kansiossa, mutta linkkien tulee olla selkeästi näkyvillä ja helposti löydettävissä kulloiseenkin tarpeeseen.

Keskenjääneet mielenkiintoiset ja tärkeäksi luokitellut lukemiset, kuunnelmat tai mitkä vain avautuvat mielenkiintoisuusluokituksen perusteella, aina mielenkiintoisimmat ensin. Näin säädelty oppiminen on jatkuvaa virtausta, suurten kalojen haalimista sen sijaan, että surffattaisiin itselle merkityksettömillä tai vain vähän merkitsevillä sivuilla. Pitkällä tähtäimellä ei ole väliä sillä, missä järjestyksessä oppii asioita. Seinää ei kannata maalata pienellä pensselillä järjestelmällisesti tihrustaen, vaan suurella telalla huiskien. Yksityiskohdat hiotaan sitten lopuksi. Internet on täynnä käsittämättömän mielenkiintoisia kirjoituksia, joista ei ole tietoinen.

Joskus pääsee käsiksi hyviin kirjoituksiin, mutta jo huomenna on kadottanut sivuston ja oikean mielentilan. Päivä käynnistyy rutiineilla ja juuri rutiineihin on kiinnitettävä huomiota. Edellisen illan hienoista lukuhetkistä ja pohdinnoista huolimatta päivä alkaa iltalehtien lukemisella. Arki ei tue huippuelämyksiä, rutiinit käynnistävät päivän aina samalla tavalla mielentilaa myöten. Joskus tuntuu siltä, että se elokuva, missä mies on kirottu heräämään joka aamu samaan päivään muistamatta edellisestä päivästä mitään, ei ole kovin kaukana todellisuudesta. Tie mielenkiintoisten asioiden pariin tapahtuu liian usein sattuman oikusta.

Netin kautta tieto on aina käsillä, tietoa saadaan tarpeeseen tilanteessa kuin tilanteessa. Tämä tosin edellyttää hakukoneiden, hallintatyökalujen ja sisältöjen kehitystä edelleen. Ennustan, että ”miten kannattaa toimia juuri tässä tilanteessa” -tyyppisiä sivustoja alkaa tupsahdella nettiin pilvin pimein mitä mielikuvituksellisimpiin tilanteisiin. Löytyy ohjeita auton konehuoneen tulkitsemiseen, erilaisten työtehtävien hoitoon, mihin vain.

Yhteisölliseen oppimiseen ja reaaliaikaiseen ihmisten vuorovaikutukseen ylipäänsä kehittynee uusia sovelluksia väistämättä, joista blogit, keskustelupalstat, verkko-oppimisympäristöt tai myspace-ympäristöt ovat alkusoittoa. Ympäristöön liitetyt virtuaaliset tagit saattavat osoittautua hedelmälliseksi sovellukseksi.

4. Moniajo

Yksi ehdottoman tärkeä valikko liittyy moniajoon, eli luppoajan ja yksinkertaisten toimien vapauttaman tietoisuuden hyväksikäyttöön oppimismielessä. Käyttäjä voi esimerkiksi ladata englanninkielisiä tiedekuunnelmia laitteeseen, jotka ovat aina valmiina jatkumaan siitä, mihin viimeksi jäi. Tältä osin periaate on sama kuin Ipodin kanssa.

Jos tekee mieli pohtia asioita töihin tepastellessa, on Pandoraan tallennettu sinua askarruttavien kysymysten lista, jota päivität tarpeen mukaan. Pandoraan on tallennettu kaikki ne kysymykset ja ongelmatilanteet, joihin olet ajattelussasi jumiutunut ja joihin haluat palata myöhemmin.

Yksi toteuttamiskelpoinen toiminto voisi olla valmiiksi mietittyjen muistilistojen liittäminen eri tilanteisiin. Käyttäjä voisi ennen työhaastattelua kerrata tärkeänä pitämänsä asiat ja motivoida itseään muutenkin. Baarissa käyttäjä voisi palauttaa mieleen kymmenen kikkaa tehdä vaikutus haluamaansa sukupuoleen, tai vaikka johonkin tiettyyn henkilöön. Ohjeita ja muistutuksia voi keksiä mihin tilanteisiin vain, ja niitä voidaan kerrata, kunnes ne muuttuvat osaksi käyttäjää. Tällöin ohjeita ei enää tarvitse ylläpitää, tai niitä voi aina tarpeen mukaan päivittää, mikäli edistykselle on tarvetta.

Laitteeseen voi ladata tai itse profiloida meditointipaketin sopivan musiikin tai jopa videon kera. Suggestiot saadaan mukaan haluttaessa. Kaikki saadaan netistä vaivattomasti.

Sovelluksia tulisi pohtia enemmän. Liian moni mobiililaitteen oppimissovellus tai muu toimintaa helpottava sovellus on kuihtunut mielikuvituksen puutteeseen.

5. Muuta mukavaa ja mahdollisia sovelluksia (ei liity enää olennaisesti Pandoraan, vaan yleisemmin kannettavien älylaitteiden kehittymiseen)

Hyvin suunnitellun ohjelman avulla ihminen voisi oppia nopeasti tulemaan tietoiseksi ihmisten ilmeiden merkityksistä. Uskomaton taito, joka on viritetty huippuunsa Silvan Tomkinsin kaltaisilla ajatustenlukijoilla, on kohta arkipäivää. Ilmeiden tulkintaan löytyy yksityiskohtainen manuaali, josta on hyvä lähteä liikkeelle sovellusta kehitettäessä. Liikemiehillä sellainen taito olisi elintärkeä, tosin ihminen tulkitsee ilmeitä hyvin myös tiedostamattaan.

Pandorasta voisi tulla uudenlaisen poliittisen yhteisöllisyyden mahdollistava laite. Yksi minun visioista on se, että pian ihmiset antavat mandaatin eettisille, kestävää kehitystä tukeville järjestöille tehdä päätöksiä kuluttajan puolesta. Järjestöt päivittäisivät tietoa esimerkiksi niistä tuotteista, joita kannattaa juuri sillä hetkellä boikotoida tai suosia. Tällainen joukkokäyttäytyminen pakottaisi yritykset ottamaan huomioon kestävän kehityksen näkökulmat nopeasti. Parannuksia vaativa kierre jatkuisi luonnollisesti vapaan kilpailun periaatteella. Päivitetyn listan suosituksista saisi tilattua kätevästi Pandoralla. Eettinen järjestö pitäisi tietysti suosituksensa perustelut kaikkien nähtävillä ja kriittiselle keskustelulle alttiina. Joukon voimankäytölle keksii helposti lisää huikeita sovelluksia.

Pandoraan saa helposti luovuusohjelmia, esimerkiksi ongelmien mietintää helpottavia kysymyksiä, jotta ongelman tai vallitsevan käytännön voisi nähdä uudella tavalla.

Yksi sovellus voisi olla tentin aihepiirin kertausohjelma. Tämä projekti on ollut lähellä toteuttamista toisessa yhteydessä. Ohjelma on erittäin sopiva vallitsevaan koulukulttuuriin, mutta jossain määrin arveluttava ideaalisen oppimisen kannalta. Ohjelma sopii ainakin varhaiseen opiskeluvaiheeseen, missä rakennetaan perustaa. Sillä täytyyhän ensin osata muoto ennen kuin sen voi särkeä. Ohjelma sopii kielten sanastojen opiskeluun ja matematiikan opiskeluun, mutta aivan yhtä hyvin minkä tahansa aiheen opiskeluun tietyin varauksin.

Laitteeseen voi kehittää ohjelman, jolla voi kehittää omaa lukutaitoaan. Tällaisia sovelluksia on jo olemassa, joihin olen itsekin tutustunut. Potentiaalisia ohjelmia.

Laite on toisaalta silkkaa hulluutta, mutta tehokasta. Se riittää. Tehokkuus vie aina voiton kaikesta, tykkäsi tai ei. Mutta paluuta entiseen ei ole, kun askel on otettu.

Pandoran kehittämiseen liittyy joitain pohdinnan arvoisia ongelmia ja avoimia kysymyksiä:

Kaiken pakkaaminen pieneen tilaan. Internetin käytettävyyden ja sisällön kehittyessä, laitteiden ominaisuuksien pakkautuessa yhä pienempään tilaan, ja langattomien yhteyksien kehittyessä nämä ongelmat käsittääkseni katoavat.

Tietoturva. Henkilökohtaisten tietojen vuotaminen tai laitteen varastaminen.

Varmuuskopiointi. Pandorasta muodostuu niin henkilökohtainen, että tietojen ja asetusten menettäminen voi olla henkisesti todella raskasta. Se voi tuntua siltä kuin aivoista leikattaisiin pala pois.

Minän hallinnan mahdolliset ongelmat. Jos Pandorasta muodostuu ihmiselle elintärkeä laite elämänhallinnassa, tulee hän laitteesta riippuvaiseksi, eikä ulospääsyä ole. Laitteen käyttö saattaa myös tuoda esiin ongelmia, joita ei pystytä ennakoimaan. Pandora mahdollistaa ennennäkemättömän informaatioähkyn. Siinä saattaa helposti kadota tietty todellisuudentaju.

Käytettävyys. Uuden kirjoitustavan oppiminen ja laitteen käytön opettelu voi olla haastavaa, mutta niin on autolla ajaminenkin haastavaa. Esimerkiksi kirjoittamisen opettelu voisi tapahtua kalibroimalla sormenliikkeet henkilökohtaisesti, jota sitten hiottaisiin nopean palautekehän avulla (vrt. näppäimistö, joka on kaikille sama).

Post Scriptum

Mitä koulu enää on huomisen ihmiselle? Eipä juuri muuta kuin lihasäkkien opettamista toimimaan yhdessä toisia vahingoittamatta, kulkemaan jonossa, kuuntelemaan vanhempaansa, tekemään töitä omien taitojen parantamiseksi säännöllisesti ja mukautumaan yhteiskunnallisen elämän standardiin. Osittain nämäkin arvot alkavat olla perusteettomia. Nuoren ihmisen mielikuvitus on yhteiskunnan suuri voimavara.

Tulevaisuuden koulussa ihmiset edelleen opettelevat rauhallisuuteen ja säntillisyyteen. Tulevaisuuden koulussa on yhä sääntöjä ja turvaa, joista kasvetaan ulos kun siihen on valmis. Tulevaisuuden koulussa panostetaan valtavasti itsetuntemuksen kehittämiseen ja terveyteen. Tulevaisuuden koulussa kärsitään ja koetaan, käydään läpi inhimillisen elämän kirjo käyttäen mitä vilkkainta mielikuvitusta. Tulevaisuuden koulussa kohdataan niin omanikäisiä kuin nuorempia ja vanhempia ihmisiä, työssäkäyviä kaikilta aloilta, jotka ovat samalla viivalla, mutta vapaasti vertailtavissa tietoineen ja taitoineen. Tulevaisuuden koulussa ei ole totuuksia, eikä myöskään standardiarviointia. Tulevaisuuden koulussa ratkaisee osaaminen ja kyky perustella, joskus pelkkä tunne oikeassa olemisesta. Tulevaisuuden koulussa luodaan jokaiselle ihmiselle tavoitteita ja unelmia.

Minän hallinnasta ja tavoitteiden saavuttamisesta

2006-10-17T23:50:00.001+03:00

Piti kirjoittaa aiheesta paljon aikaisemmin, mutta olen tehnyt kaikkea muuta. Ei se mitään, juuri tätä ”laiminlyöntiä” aihe koskee.

Harva ihminen pärjää ilman kalenteria. Minulla on kalenterin tapaisia tehtävälistoja. Toimivin näistä listoista avautuu tietokoneen ruudulle käynnistettäessä. Muut listat yleensä hukkuvat kirjahyllyyn muiden muistiinpanojen sekaan. Oivalsin luennolla, kuinka itse ylläpitämiini tehtävälistoihin saa enemmän jäsennystä. (Käyn luennoilla lähinnä pohtimassa omia asioita ja lukemassa kirjoja, joilla ei ole mitään tekemistä luennon aiheen kanssa. Kaikki tarpeellinen informaatio herkistää huomion takaisin luennoitsijaan.) Jaoin tehtävät kolmeen osaan: (1) Päivän rutiinit, (2) Pitkän aikavälin suunnitelmat ja (3) Juoksevat asiat. Päivän rutiineihin kuuluu mm. fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja päivän käynnistäminen. Pitkän aikavälin suunnitelma muistuttaa mm. opiskeluista ja omista projekteista. Juoksevat asiat koskevat kirjaston lainojen palauttamista, sovittuja tapaamisia jne.

Tämänkaltaiset tehtävälistat ovat vain tekohengitystä. Elämänhallinta on käynyt todella hankalaksi, ja yksi, ellei ainoa, vaihtoehto hallinnan parantamiseksi on kehittää uutta teknologiaa. Kirjoituksen tarkoitus on valaista avautuvia näkymiä elämänhallinnan ja oppimisen saralla. Miksi ihmiset hetkittäin innostuvat tekemään asioita, mutta palaavat pian saamattomuuden tilaan?

Kirjoitus jakaantuu kahteen osaan. Ensin pyrin valaisemaan ihmisen sosiaalista luonnetta ja historiallisesti ainutlaatuista yhteiskunnallista tilannetta. Toinen osa koostuu sirpaleisista suunnitelmista vastata haasteeseen teknologisten sovellusten avulla. Ensimmäinen osa tekee toisen osan paremmin ymmärrettäväksi.

Osa 1 – Sosiaalinen ihminen

Länsimainen lapsuus on pyhitetty leikille ilman pragmaattisia tarkoitusperiä. Aivan kuin leikki-ikä olisi lapselle suotu elämänvaihe, josta tulee ainoastaan nauttia nautinnon itsensä vuoksi. Suuri osa aikuisten työstä on piilotettu toimistoihin ja tehtaiden valvottuihin saarekkeisiin. Lasten ja nuorten esikuvilla ei ole mitään yhteyttä sen kanssa, mihin koulutus tähtää ja mikä aikuisena heitä odottaa. Koululaiset taaplaavat päivät luokkahuoneessa sinnikkäästi, mutta ovat oikeasti kiinnostuneita vain vertaisryhmässä menestymisestä. Heidän sosiaalisessa todellisuudessa matematiikan taitamisen ja elämässä menestymisen välillä ei ole yhteyttä. Nuorukaiset ovat luoneet oman viihdekulttuurin, jota rahoitetaan aikuisten työllä. Siinä kulttuurissa opiskelukin on välttämätön paha, joka täytyy suorittaa keinolla millä hyvänsä.

Emme elä enää maatalousyhteiskunnassa, tiukan kyläyhteisön kyttäyksen alaisuudessa, jossa häpeä ja arvostus piiskasivat ihmistä tekoihin. Elämme suljetuissa pienperheyksiköissä, jossa kukaan ei tule repimään sängystä ylös peltotöihin tai keppejä keräilemään. Ihmisen perustarpeet on tyydytetty ja eksistentiaaliset ongelmat piilotettu. Seksuaalista viettiä puretaan talouspaperiin pornoelokuvan ääressä. Satunnaiset paremmuusvertailut käydään pienissä ryhmissä, samanmielisten seurassa. Ihminen on muokannut ympäristönsä mukavaksi laboratorioksi tyydytysteknologioineen, mutta samalla tyrehdyttänyt merkittävän osan niistä motivaation lähteistä, jotka ohjaavat ihmistä kehittämään itseään.

Ihmisillä on edelleen velvollisuuksia, mutta ne eivät ole käsin kosketeltavia. Monia asioita vaaditaan viikkojen tai kuukausien säteellä, vasta sitten seuraavat kiitokset ja sanktiot, tai mikä pahinta: reagoimattomuus. Tekeminen huomataan ja palaute annetaan vasta sitten, kun ei saavuta valmiiksi määriteltyä tavoitetta. Ihminen joutuu luomaan itselleen entistäkin ankaramman piiskaajan, yliminän, eräänlaisen yhteisön oman pään sisään. Epäonnistuminen tai pelko epäonnistumisesta synnyttää ahdistusta, tehtävien helppous välinpitämättömyyttä. Ja koska tehtävät ovat standardoitu, eikä keneltäkään haluta vaatia liikoja, puksutellaan koko joukko tasaisen varmasti härkävankkureilla eteenpäin, vaikka valittavana olisi suihkukoneita ja avaruusraketteja.

Tänä päivänä, tietoyhteiskunnan portilla, ihmiseltä puuttuu yhteisö ja uudenlaista toimintaa tukeva ympäristö. Vanhat tavat ja yhteisömallit eivät ole enää mielekkäitä uudessa ympäristössä. Vanha malli on melkein purettu ja ihmiset leijuvat tyhjän päällä, ääritapauksessa kaverina televisio ja masennuspillerit. On totta, että työntäyteisessä, alati muuttuvassa, ihmisrooleja vilisevässä ja erilaisia medioita pursuavassa yhteiskunnassa tarvitaan entistäkin hallitumpi ja joustavampi minuus, jotta voisi toimia tehokkaasti ja vaivattomasti, muita ihmisiä häiritsemättä. Masuda, varhaisena tietoyhteiskuntateoreetikkona, näki jo kaukaa kuinka itsekuri ja sosiaalinen vastuu tulevat olemaan keskeistä tulevaisuuden yhteiskunnassa. Pelkkä psykolätinä on kuitenkin vaisu yritys vastata tähän haasteeseen.

Ihmiseltä puuttuu yhteisö, joten yhteisö täytyy luoda. Ellei muuten, niin teknologian turvin. Itsetuntemuksen kehittämisellä pääsee pitkälle, ja se on sekä välttämätöntä että olennaista, mutta se tie on pitkä ja vaivalloinen. Ennen kaikkea täytyy luoda oma ympäristö, joka muistuttaa juuri sinulle merkityksellisistä asioista juuri oikeaan aikaan.

Ihminen ei pääse eroon sosiaalisesta luonteestaan. Sosiaalisen minän teoreetikot (esim. G. H. Mead) ja eräät sosiologit eivät ole turhaan korostaneet toisten ihmisten merkitystä minän synnyssä ja hallinnassa. Durkheim tiesi varsin hyvin, kuinka sosiaaliset ”tosiasiat” (normit) ohjasivat yksittäistä ihmistä ja kuinka yhteisö vaikutti yksilön olemukseen. Peter Berger lanseerasi Durkheimin ajatuksia mukaillen käsitteen uskottavuusrakenne (plausibility structure) kuvaamaan sitä, mikä ihmisen toimintaa ja todellisuuskäsitystä pitää kasassa. Uskottavuusrakennetta täytyy pitää jatkuvasti yllä. Aikomukset, tavat ja tottumukset eivät ole niin pysyviä miltä näyttää. Kaikki tulee lyhyen ajan sisällä uusintaa ja pitää mielessä mm. rituaalien avulla. Uskottavuusrakenne on toimintaa tukeva ympäristö. Vallitsevien näkemysten legitimointi on osa uskottavuusrakennetta.

Ihminen on sitä mitä mieleen juolahtaa. Ja mitä mieleen juolahtaa, on pitkälti riippuvaista siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja on tapahtunut lyhyen ajan sisällä (vrt. aktiivinen tiedostamaton). Sellaista on arjen sosiologia, niin mielenkiinnotonta ja turhaa joidenkin mielestä.

Ihminen ei ole täysin ulkoapäin determinoitu olento. En väheksy biologisia taipumuksia, joita jokaisella ihmisellä läjäpäin on, ja jotka tekevät meistä ainutlaatuisia. Tosiseikka on kuitenkin se, että ihmisen rakenne on ”määrätty” vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Lukuisat sosiaaliset signaalit kasvonilmeiden lisäksi ovat kaikille ihmisille yhteisiä kulttuurista riippumatta. Lukuisat ihmisen geenit aktivoituvat ihmistenvälisissä toimissa samoin kuin uusi sosiaalinen tilanne aktivoi erään kalan geenin tuottamaan proteiinia, joka yllyttää kalan taistelemaan dominoivan uroksen tittelistä. Kahden sadan vuoden ajan kestänyt nature vs. nurture -debatti alkaa olla hiljalleen asettumassa, geenien ja ympäristötekijöiden tarkka erottelu ei ole enää mielekäs. Ihmisten erilaisuus liittyy tähänkin kirjoitukseen sikäli, että on varmasti olemassa ihmisiä, joilla on erilainen taipumus aktivoitua ulkoisista virikkeistä. Toisille ihmisille teoretisointini tuntuu läheisemmältä kuin toisille.

Väitän, että tällä hetkellä ihminen saa hyvin huonosti tukea valitsemalleen elämäntavalle. Ihmiseltä usein puuttuu ympäriltään hänen elämäntapaansa sopivat ihmiset ja infrastruktuuri. Ihmisten puutetta korvataan mm. kirjojen ja kaikenlaisen tekstin avulla, nykyisin menestyksellisesti internetin avulla. Elämänhallinnan apuvälineiksi on otettu kalenterit, muistilaput, jopa sisustus. Nämä apuvälineet ovat toisinaan tehokkaita. Monilla työpaikoilla onnistutaan myös toteuttamaan tehokkaan toiminnan ympäristö. Pysyvyyttä luodaan pysyvillä muutoksilla ympäristössä. Jos et usko, voit suorittaa itsellesi sensorisen deprivaation kokeen.

Ongelman ydin, siis kyvyttömyys toteuttaa realistisia suunnitelmia itsenäisesti, on unohtamisessa. Arkimaailma latteuksineen ja tyydytysteknologioineen vie aina voiton tajunnasta. Ihminen yksinkertaisesti unohtaa motiivinsa, hyvät aikomuksensa, syyt jotka häntä liikuttavat, ellei näitä uusinneta ja etsitä jatkuvasti. Markkinat ovat pullollaan itsetuntoa kohottavia selviytymisoppaita, tarinakokoelmia huippusuorituksista ja mahdollisuuksista. Ei näissä oppaissa ole mitään vikaa, ongelma on unohtamisessa. Arki ei tue eikä pidä yllä näitä tarinoita, vaikka ne olisivat tosia ja aidosti mielenkiintoisia. Kerta toisensa jälkeen nämä kirjat saavat lukijan liikkeelle viikoksi, ehkä kahdeksi, jonka jälkeen aktiivinen tiedostamaton täyttyy aivan muista asioista.

Kirjoituksen toinen osa tulee luettavaksi lähipäivinä.

Hajanaisia huomioita kirjoituksesta Aktiivinen tiedostamaton

2006-08-21T21:54:00.000+03:00

Miten selittää koettujen ilmiöiden tiedostamaton työstö fysiologisesti? (Mielekkäiden ja vähemmän mielekkäiden ratkaisuehdotusten ponnahtaminen tietoisuuteen ilman ulkoisia ärsykkeitä. Koettujen ilmiöiden ja ongelmanratkaisun kannalta olennaisen tulkintakehyksen suuri aktiivisuus lähipäivien aikana.)

Kirjoituksen toissijainen tavoite on tiedostaa paremmin ihmisen mahdollisuudet. Uudistaa oppimiskäsitystä (1) lisäämällä ymmärrystä ihmisen toiminnasta ja (2) päivittää oppimiskäsitys uudenlaiseen yhteiskunnalliseen todellisuuteen sopivaksi (teknologinen tuki, uudenlaiset, yhä enemmän luovuutta vaativat tehtävät jne.).

Tulet hyväksi siinä mitä teet

2006-08-17T11:51:00.000+03:00

Blogimaailma on riistänyt tietoisuuteni niin perinpohjaisesti, etten pysty lukemaan mitään ilman jatkuvia blogikirjoittelukehitelmia ja nasevia kommentointeja. Laputan kirjojen sivut blogistania silmällä pitäen sitä mukaa kuin niitä selailen, ja olo on vähintäänkin turhauttava, kun tietää, ettei tätä kaikkea saa hallittua. En missään nimessä ole lopettamassa, mutta yritän painottaa hetkellisesti kapasiteettiani toiseen projektiin.

Blogistanian vaarat ovat ruumistiset. Kierkegaard on sanonut osuvasti läpyskässä Välisoittoja (manuaali, josta löytyy nasevuudet lähestulkoon kaikkeen):

Olen kuin Luneburgin sika. Ajattelu on minulle intohimo. Osaan taitavasti tonkia esiin tryffeleitä muille, itselleni niistä ei ole mitään iloa. Poimin ongelmat kärsälleni, mutta en osaa tehdä niille muuta kuin heittää ne pääni yli taakseni.

Tämä ei ole katkera viittaus kirjoittamiini teksteihin, vaan siihen, mitä pääni suoltaa tällä hetkellä taukoamatta. Hauskoja ja nasevia sutkauksia, joista ei ole pidemmän päälle mitään iloa kenellekään. Pelkkää toisarvoista valuuttaa, jolla tosin voi saada lukijoita ja olalletaputteluja. Toisaalta se on inhimillistä ja ainoa keino tulla laajemmin huomatuksi, aivan kuin hieno pukeutuminen ja muu sosiaalisen koodiston hanskaaminen on väylä analogiseen maailmaan.

Aktiivinen tiedostamaton ja tajunnanvirta

2006-08-14T22:31:00.001+03:00

Ihmisen muisti jaetaan yleensä sensoriseen muistiin, lyhytkestoiseen työmuistiin ja pitkäkestoiseen säilömuistiin. Säilömuisti jaetaan vielä kahteen osaan, deklarativiiseen ja proseduraaliseen, arkisesti tietoihin ja taitoihin. Tämän lisäksi erotellaan episodimuisti, joka liittää kokemukset ajallisesti järjestykseen. Erityisiä muistin alalajeja voidaan jaotella vielä lukuisia, kuten kasvonpiirteisiin erikoistunut muisti, sijaintia rekisteröivä plastinen muisti, hajuihin erikoistunut muisti jne.

Jaottelu on monessa mielessä yksinkertaistava ja ongelmallinen, mutta silti hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Esitän nyt perheen lisäystä uudella muistilla, jonka nimi olkoon aktiivinen tiedostamaton. Aktiivinen tiedostamaton, niin kuin muutkaan muistin lajit, ei ole perinteisessä mielessä pelkkä muisti (varasto), vaan paremminkin toimintaan kytkeytynyt verkosto.

Unen pintapuolinen aines, kuvailtavissa oleva sisältö, koostuu pitkälti päivän kokemuksista. Viimeaikaiset unitutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että sisältö koostuu suurimmaksi osaksi noin viikon takaisista tapahtumista. Tänään kokemamme on unessa aktiivisimmillaan noin viikon kuluttua. On esitetty, että unen näkeminen olisi eräänlaista oppimista, koettujen asioiden liittämistä menneisyyteen, jo koettuihin asioihin, assosiaatioita samankaltaisten ilmiöiden kanssa. Unen näkeminen olisi J. Allan Hobsonin mukaan myös koetun aineksen siirtymistä pitkäkestoiseen muistiin. Unen aktiivista ainesta on yritetty myös paikantaa aivoihin. (ks. lisää Hobson 2004, Unennäöstä.)

Unen näkemisen funktiota en pohdi tässä kirjoituksessa, vaikka se mielenkiintoinen aihe olisikin. Mutta millä tavalla unitutkimus antaa tukea monille vaikeasti selitettäville ilmiöille (ks. seuraavia kappaleita) ja pontimen kiinnostua niistä uudestaan?

Olen ollut pitkään kiinnostunut hypnoosista, oppimisesta, suggestopediasta, pikalukemisesta ja kaikenlaisiin huippusuorituksiin liittyvistä havainnoista. Esimerkiksi suggestopedia, jota käytetään nykyisin kielten opiskelussa, on nykyisin pelkkä varjo itse Lozanovin suggestologian johdannaisesta. Lozanovin korkealentoiseen läpyskään suhtaudutaan nykyään neuvostoaikaisena vitsinä. Valokuvalukeminen on tyrmätty silmänliiketutkimuksissa mahdottomana. Samalla kaikki muu nopeaan lukemiseen liittyvä sysättiin poisnaurettujen rahastusmenetelmien luokkaan. Hypnoosi irrotettiin meillä Suomessa lopullisesti mahdollisuuksista ja ylisuorituksista Lauerman ja Kallion muuten erittäin ansiokkaan kirjan johdosta. Hypnoosista tuli salonkikelpoista.

Monille taiteilijoille on selvää, mitä tahansa he tekevätkään, että luovaa prosessia ei pysty pakottamaan. Jälki tulee kuin korkeamman olennon maalaamana tai soittamana. Kaikki mitä taiteilija voi tehdä, on opiskella ahkerasti ja antaa tunteen viedä. Idän zen-filosofiassa työn tekee ”se”. Tätä virtaavaa kokemusta kutsutaan myös flow:ksi (Csikszentmihaly). Flow on nautinnollinen ja kaikesta epäilyksestä vapaa työntäyteinen tila, jossa ihmisen luomisen kapasiteettia käytetään tehokkaasti.

Tieteen tekeminen ja opiskelu ovat mielestäni samanlaisia ilmiöitä, joissa luova työ on keskeistä. Eräät kuuluisat tiedemiehet ovat kuvanneet tieteellisten ongelmien ratkaisua jokseenkin mystiseksi tapahtumaksi. Kovan opiskelun ja työn jälkeen jokin vain loksahtaa paikoilleen ja ratkaiseva oivallus syntyy sattumalta (ks. serendipity). Kekulen bentseenirenkaan rakenteen selviäminen käärmeunessa ja Flemingin penisilliinin keksiminen ovat klassisia esimerkkejä tästä.

Ajatus ei tule päättämällä, muistaminen ei tapahdu muistamalla, ajatukset tulevat tiedostamatta, tietoisuuteen pulpahtaen. Assosiaatioiden avulla toiminta ja ajattelutoiminta saadaan hallintaan ja jokseenkin ennustettavaksi. Uuden luomisessa tarvitaan hieman vetoapua. Aktiivinen tiedostamaton ei ole piilotajuinen ja tarkkaileva olio, vaan paremminkin eräänlainen pakan sekoittaja ja samankaltaisia tunnisteita prosessoiva järjestelmä. Tietoisen minän tehtävä on vain tunnistaa tämän satunnaisgeneraattorin tarjoamat mielenkiintoiset ehdotukset, hyväksyä ne ja laittaa käytäntöön. (En puutu tässä kirjoituksessa tietoisen minän ongelmiin.)

Puhun nyt omista kokemuksistani. Harjoittelen edelleen silloin tällöin lukemistekniikoita. Joskus onnistun saavuttamaan flow:n lukiessani hyvin nopeasti tekstiä. Silloin minut valtaa tunne, että myös ymmärrän lukemaani. Tyypillistä on, että jossain vaiheessa ajatus karkaa aiheen ulkopuolelle, oivalluksiin aivan jostain muusta aiheesta, jotka on tietysti kirjoitettava ylös. Tämä ei haittaa minua yhtään. Jokainen oivallus on arvokas. Luen kirjoja, tai osia kirjoista, toinen toisensa perään. Lopetan, menen kävelylle tai leikkaan sipulia, ja uusia ideoita pulppuaa mieleen taukoamatta. Kaikenlaiseen tekstiin tekniikka ei luonnollisesti ole mielekäs.

Mitä tästä pitäisi ajatella oppimisen kannalta? Kun minulta kysytään jotain yksityiskohtaa tekstistä, en luultavasti osaa vastata siihen. Jos minulle annetaan tehtäväksi ratkaista jokin aihepiiriin liittyvä ongelma, saatan helposti keksiä ratkaisun ja kuvitella, että keksin sen ilman kenenkään apua. Pikalukeminen ei ole ensisijaisesti mieleenpainamistekniikka. Siihen on parempiakin menetelmiä. Tehokas mieleenpainaminen ja mieleenpalauttaminen on tärkeä taito esimerkiksi aihepiirin ulkoisen hallinnan kannalta, esimerkiksi esitelmää pidettäessä, kun syvää ymmärrystä esitelmän aiheesta ja rakenteesta ei ole vielä muodostunut. Pikalukeminen on uusien ideoiden lähde. Pikalukeminen auttaa ehkä näkemään käsiteltävän aihepiirin hetkellisesti laajemmin (työmuistin kuormituksen näkökulmasta). Se on myös mieleenpainamista, jonka vaikutukset realisoituvat vasta viikkojen kuluessa. Siksi ei ole mielekästä antaa koehenkilön opiskella materiaalia ja heti sen jälkeen tarkistaa, mitä hän on oppinut. Kysely tulisi suorittaa ensinnäkin viikkojen kuluttua, ja toiseksi olisi pystyttävä arvioimaan pikalukemisen muut vaikutukset tarkemmin.

Kaikista merkittävin pikalukemisen hyöty on motivaation kasvamisessa ja sen kerrannaisvaikutuksissa. Onnistuessaan pikalukeminen synnyttää tuntemuksen huimasta edistyksestä. Motivaatio taas lisää opiskelun intensiteettiä ja tehostaa ajankäyttöä. Kaiken lisäksi korkea motivaatio tarkoittaa sitä, että opiskelija pitää oppimiaan asioita tärkeänä ja hän myös muistaa kaiken paremmin. Korkean motivaation opiskelu on tunnepitoista opiskelua, tunteminen on merkki siitä, että koettavassa ilmiössä on jotain itselleen merkityksellistä. Mitä vahvempi tunne, sitä paremmin asiat menevät perille. Tuntemisen ja oppimisen yhteydestä löytyy tieteellistä näyttöä sen lisäksi, että se on looginen seuraus teoriasta (itse teoriasta joskus myöhemmin).

Mielestäni autismista kertominen selventää kirjoitukseni aihetta. Elämässä jokainen tilanne on uusi tilanne. Tilanteissa on paljon samankaltaisia piirteitä. Tilanteisiin voi mennä hyvin valmistautuneena, erilaisin toimintamallein varustettuna. Yksinkertaisinkin tilanne vaatii hienovaraista soveltamista, arviointia ja tilannetajua. Autistiset (savant) ovat ikään kuin tätä viimeistä tilannetajua vailla. He soveltavat kaavamaisia toimintamalleja tilanteisiin ilman hienostunutta tilannetajua, kuin suoraan pitkäkestoisesta muistista vedettynä. Muiden silmissä he vaikuttavat ’oppineilta idiooteilta’. Ymmärrettävästi autismiin taipuvaiset pitävät kaavoista ja kaavamaisesta käyttäytymisestä.

Autistin tietoisessa mielessä ei ole kuitenkaan mitään vikaa. Heillä on hyvin terävä tietoinen mieli. Autistit viihtyvät yksin, he välttävät kosketusta. Autistia kuvaillaan usein tunteettomaksi. Se saa autismiin taipuvaisen (esim. aspergerin oireyhtymän kaltaista tilaa elävän) ihmisen väheksymään tuntemista ja pitämään sitä jopa turhuutena ja osoituksena ihmisten typeryydestä (sitähän se usein onkin, vaikka tunteminen ja looginen ajattelu eivät ole vastakohtia eivätkä sulje toisiaan pois). Autistin hallitsevin motivaation lähde on minän eheyden säilyttäminen. Autistia ohjaa yritys saada maailma ristiriidattomaksi. Ei-autistisia ihmisiä motivoi myös suuresti minän eheys, mutta sosiaaliset vaikuttimet saavat normi-ihmisen tuntemaan emotionaalista turvaa ja valehtelemaan itselleen helposti. Itselleen valehteleminen tunteen pakottamana on sitä, mitä Freud kutsuu torjunnaksi. Tunteminen ohjaa ihmistä kiinnostumaan tietyistä ilmiöistä. Tunteminen lisää motivaatiota, mutta myös rajoittaa. Autisteja tunteet eivät samalla tavalla heittele.

Autistinen ihminen saattaa laskea kalenterin päiviä miltei virheettömästi vuosikymmenten taakse. ”Normaali” ihminen ei harjoita tällaista kykyä mielenkiinnon puutteen vuoksi. Normaali ei myöskään voi tulla yhtä taitavaksi näissä mahdottomalta tuntuvissa kyvyissä, koska väliin tulee aina pragmaattinen, toimintaan virittäytynyt tuloste. Sen sijaan, että mieleen tulisi kymmennumeroinen alkuluku, tuleekin mieleen, että ’tuota kannattaisi tirpaista lankulla naamaan’. Jokainen ihminen laskee äärimmäisen paljon tiedostamattaan. Tästä tiedostamattomasta laskennasta suodattuu tietoiseen mieleen lähinnä vain toimintaehdotuksia. Kunnon autistilta puuttuu pragmaattinen suodatin. Heillä on suora yhteys raakainformaatioon. On tietääkseni olemassa tapauksia, joissa aivovaurio on tuonut ihmiselle jonkinlaisen savant-kyvyn aikuisella iällä. Oliver Sacks on esimerkiksi raportoinut erään LSD:tä nauttineen ihmisen saaneen myöhemmin pariksi viikoksi yli-inhimillisen kyvyn haistaa kuin koira, tunnistaa jokainen tuttu ominaishajustaan jo kaukaa.

Suggestopedian kummallinen piirre oli se, että opittu aines ajettiin rentoutumisvaiheessa tarkoin valitun klassisen musiikin ’valtatietä’ pitkin pitkäkestoiseen muistiin. Suggestopediassa aktiivinen vaihe koostui uusien asioiden pommituksesta hyvässä flow:ssa. Aktiivista vaihetta seurasi suggestopediassa passiivinen vaihe, rentoutuminen rauhallisen musiikin kera. Tämän kummallisen alati vuorottelevan opiskelujakson jälkeen tulokset olivat hämmästyttäviä.

Musiikki on oivallinen keino saada ihminen vastanottavaiseksi, mutta Lozanovin pitäytyminen tarkoin valituissa barokkimusiikkikappaleissa, rauhallista sydämen sykettä jäljitellen ja alfa-aaltoja kalastellen, kaipaa vielä lisää perusteluja. Aktiivisessa vaiheessa tempo oli nopempaa, passiivisessa hitaampaa. Muistamisen kannalta tunteminen on hyvä asia, mutta myös välillisesti turvallisuus ja luottamus auttavat oppimisessa, mitä suggestopedia erityisesti hyödyntää. Turvallisuus ja luottamus ovat hypnoosinkin onnistumisen kannalta tärkeää, vaikka olennaisinta on ihmisen usko toisen ihmisen kyvykkyyteen, vaikka sitten pelonsekaisella kunnioituksella. Turvallisuuden tunne hiljentää ihmisen arvioivan komponentin ja päästää satunnaisgeneraattorin valloilleen, mikä olisi yleensä riskialtista, jos ei hallitse asiaansa täydellisesti. Näin ihminen pääsee hetkeksi irti sosiaalisista rajoitteista ja oppii nopeasti virheistänsä. Ihminen myös huomaa, että hän osaa ja tietää valtavan paljon intuitiivisesti, mikä lisää motivaatiota. Suggestopediassa ihmiselle annostellaan saavista ja roskat noukitaan pois jälkikäteen.

On tärkeää huomata, että suggestopediseen kielten opiskeluun kuului itse tuottaa uutta kieltä puheena, aitoja tilanteita simuloiden. Puheen tuottaminen vaatii, että sopivia sanoja tulvii mieleen hyvinä ehdotuksina. Toiset sanat sopivat paremmin kuin toiset ja palautekehä varmistaa, että kommunikointi lähenee yhteistä ymmärrystä. Tässä vaiheessa opiskelija itse asiassa viimein oppii lukemansa ja kohtaamansa. Kaikki tätä edeltävä on ollut mielen valmistelua.

Minulla on tapana tehdä erilaisia asioita projektiluonteisesti. Ihminen on ensinnäkin taipuvainen nauttimaan siitä mitä hän tekee. Tasainen puurtaminen muuttuu nautinnolliseksi ennen pitkää. Kaikkien projektien vuorotteleva suorittaminen on käytännössä mahdotonta. Menee päiviä (puhuin joskus maagisesta kahdesta päivästä) ennen kuin koko olemus on virittäytynyt projektin suhteen. Kaikki kohtaamani suhteutuu meneillä olevaan projektiin. Kaikki ideat liittyvät projektiin. Kun projekti vaihtuu, loppuu myös ideoiden virta hiljakseen, toisen projektin tieltä. Aktiivinen tiedostamaton toimii kulloisenkin projektin aikana synnyttämässä valistuneita arvauksia. Tiedossani on lukuisia esimerkkejä siitä ilmiöstä, että kun johonkin asiaan kiinnitetään huomiota, se alkaa muutaman päivän päästä selviämään kuin itsekseen. Unien muistaminen jälkeenpäin on yksi tällainen ilmiö. Ensin ei onnistu millään, mutta jo muutaman päivän päästä mieli tulvii koettujen unien muistoja (Hobsonin esimerkki). Mielenkiintoisia ovat myös tutkimukset, joissa pienet vauvat on saatu esioppimaan taitoja vain näyttämällä niille etukäteen tehtävän oikeaa suorittamista.

Aktiivinen tiedostamaton on toiminnassa sekä valveilla että unessa. Se tehostaa sitä toimintaa, minkä parissa viettää aikaansa. Laulajatkin tietävät hyvin, että lauluherkkyyttä täytyy pitää jatkuvasti yllä. Unessa aktiivinen tiedostamaton pääsee valloilleen, koska valvetilan arvioiva komponentti (pääasiassa otsalohkon seutu) on sammunut. Hereillä ollessa palautejärjestelmä toimii aktiivisesti, eikä herkkä assosiaatiogeneraattori pääse valtaamaan tietoista mieltä. Valvetilassa assosiaatioita ja ideoita kyllä syntyy samalla lailla, mutta tietoinen kontrolli ohjaa kaiken välittömästi takaisin eheään tilaan ja takaisin itse ongelmakenttään. Näin pitääkin tehdä, jotta voisi saada mielekkäitä ehdotuksia tarkkaan rajattuihin ongelmiin. Skitsofrenialle tyypillistä on unenkaltainen tila, jossa arvioiva komponentti myös häiriintyy. Samoin käy, kun valvoo tarpeeksi paljon. Silloin voi helposti huomata satunnaisgeneraattorin toiminnan. Paljon yötöitä tehneenä olen huomannut tämän. Unen aikana aivojen dopamiinin ja noradrenaliinin syöttö vähenee. Dopamiini näyttelee myös skitsofreniassa keskeistä osaa.

Aikaisemmin esittelemäni unitutkimus tukee nyt vaikutelmaa siitä, että on ehkä olemassa aktiivinen tiedostamaton muisti, joka toimii reilun viikon aikajänteellä (aktiivinen tiedostamaton ei ole todennäköisesti aikaan sidottu, vaikka sen sisältö esim. koomaa lukuun ottamatta vaihtuu säännöllisesti ajankulun kanssa rinnan). Selkeästi vaikutukset näkyvät jo parin päivän jälkeen, mutta jos pintapuolinen uniaineskin on aktiivisimmillaan viikon kuluttua, on mahdollista, että myös valveillaolon aktiivinen aines saavuttaa parhaan tehon viikon kuluttua. Havainnollistamiseksi oletetaan, että ensimmäisen vuorokauden aktiivisuusaste on 5% kapasiteetista, toisen 6%, kolmannen 7% jne. aina seitsemänteen vuorokauden huippuun asti ja siitä taas vähenemään ad infinitum (5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 9, 7, 5, 3, 2, 1, 1, 1, 1, 1…).

Jos nyt aloitan aherruksen yhden aihepiirin ympärillä kokonaisen viikon ajan, viikon viimeisenä päivänä aktiivinen muisti käsittää 5+6+7+8+9+10+11=56 prosenttia oletetusta täydellisestä kapasiteetista. Aherruksen jatkaminen luonnollisesti lisää kapasiteettia ja saavuttaa kahden viikon päästä jo 84% kapasiteettitason. Pelkkä yhden päivän opiskelu tarkoittaisi sitä, että viikon kuluttua aktiivisen tiedostamattoman kapasiteetista 11 prosenttia toimii suhteessa kyseisen viikon takaisen päivän kokemuksiin. Suuri kapasiteettitaso on ilmeisesti monissa tapauksissa tehokasta, mutta toisinaan taas aivan liian yksipuolista ja kehämäistä. Erilaiset variaatiot ovat sopivia erilaisiin tarkoituksiin. Esim. kaksi viikkoa todella monipuolista opiskelua ja siihen perään kaksi viikkoa intensiivistä yhden aiheen parissa kamppailua antaa ensimmäisen kaksiviikkoisen aikana hienot eväät rikkoa jumiutunut tutkimuksen rakenne ja seuraavan kaksiviikkoisen aikana rakentaa teoria uudelleen loogisesti yhteensopivaksi. Tällainen sykli tuo mieleen Kuhnin tieteen paradigmojen kehityksen pienessä mittakaavassa. (Oikeasti kapasiteetti on kuormittunut hyvin pitkälle jokapäiväiseen kanssakäymiseen tarvittavalla tietotaidolla.)

Kirjoitus on rönsyilevä ja varmasti suuren korjauksen tarpeessa. Väitteitä on esitetty aivan liian heppoisin perustein. En itse asiassa edes suuremmin usko minkään aktiivisen tiedostamattoman muistijärjestelmän olemassaoloon, mutta pidän mielenkiintoisena nostaa esille sellaisen väitteen. Esittämäni ongelmat voi selittää varmasti toisellakin tavalla. Toivottavasti tämä kirjoitus synnyttää paljon ideoita.

Peukalosääntö

2006-08-03T19:53:00.000+03:00

Kun kirjoitus koskee elämäntapaa, aikomuksia, ihanteita ja moraalisia kannanottoja, toimii peukalosääntönä itse kirjoittajan sielunelämän ymmärtämiseksi kirjoituksen kääntäminen päälaelleen.

Tärkeää ja luontaista on monissa tilanteissa ihmiselle käyttäytyä kuin saippua. Väittää toista ja olla hetken päästä aivan eri mieltä. Silloin kukaan ei pääse hallitsemaan sinua. Ihmisen luontoon kuuluu, vaihtelevassa määrin tosin, mutta viimeiseen asti, antaa suuri arvo minän eheyden säilyttämiselle, koskemattomuudelle. Liika informaatio itsestä tekee sinusta ennustettavan, eikä sellaista mahdollisuutta suoda kuin lähimmille, yhteistyöstä riippuvaisille ihmisille, jos heillekään.

Ei psykoanalyysissäkään mitään tyrkytetä. Eikä parisuhdetta tunnetusti paranneta aktiivisesti toista osapuolta muuttamalla. Lyhytterapiassa toimitaan toisin, mutta se onkin luontaisten gurujen ja suurien ihmistuntijoiden toimintakenttää.

Carpe diem

2006-08-01T23:46:00.000+03:00

Eläminen hetkessä on sitä, ettei usko enää yhteenkään ihmiseen. Se on elämistä alituisessa epävarmuudessa. Epäuskoa jatkuvuuteen vähäpätöisimmässäkin arjessa.

Elämä ilman varmuutta on raastavaa. Se repii ihmisestä kaikki tuntemukset pintaan yksi kerrallaan ja pakottaa ottamaan asioista selvää. Pelon ja toivon voimalla ihminen hakeutuu kohti ikäviä asioita saadakseen ne hallintaan.

Eläminen hetkessä on riskien ja mahdollisuuksien tiedostamista, monimutkaisuuden ja satunnaisuuden tiedostamista. Itsestäänselvyyksien purkamista, kyseenalaistamista.

Ja ihminen viisastuu. Se tulee hiljakseen selville syistä ja seurauksista ja olemassa olevien asioiden merkityksestä itselleen ja muille. Eläminen hetkessä on tietoisena olemista.

Misseilläkin on tapana ilmoittaa motokseen carpe diem. Käytännössä se tarkoittaa nuoren ihmiskehon raiskausta, kaiken irtiottamista yön tunneista, seuran suomista iloista ja liuottimista. Se on alituista hapuilemista kohti toisten määrittelemää onnea. Luultavasti kaikkea muuta mitä Horatius sillä tarkoitti. Molemmissa tapauksissa kylläkin nautitaan joka hetkestä. Nautinto tulee vieläpä samoista kemikaaleista. Toisilla nautinnon metsästäminen tuhoaa elämää ja toisilla se vain parantaa elin-olosuhteita.

On paljon ulkoisia tekijöitä, jotka vaikeuttavat onnen etsintää. Nuori ihminen on vielä kypsymätön ymmärtämään omien mahdollisuuksiensa päälle, kun taas vanhempi ihminen, joka olisi henkisesti kypsä, on ehtinyt kahlita itsensä elämäntapaan, jonka ylläpitäminen vie kaiken ajan ja voimat.

- Tiedon ihmisen ei pidä ainoastaan rakastaa vihollisiansa, vaan myös vihata ystäviänsä

Vaaratekijöitä

2006-08-01T21:13:00.000+03:00

Kun kirjoitusta miettii tarpeeksi, hioo sitä, muotoilee uudestaan ja tekee lisäyksiä, alkaa se lähestyä aina sitä yhtä tai kahta perusaihetta, jota kaikki aiemmatkin kirjoitukset sivuavat. Jokainen kirjoitus rakentuu syvälle juurtuneiden aksioomien hartioille.

On syytä palata juurille aina kun mahdollista. Muuten kirjoitukset jäävät pyörimään kehää ja niistä tulee valtava joukko oman teorian erityistapauksia. Siinä ei ole mitään vikaa, jos teoria on vedenpitävä. Mutta kun se ei ole.

Havaitsin saman kirjoittaessani pienenä poikana äidinkielen aineita. Essee alkoi lupaavasti värikkäillä kielikuvilla ja vasta lukemiani tieteellisiä ideoita soveltaen. Toisella sivulla oltiin jo asian ytimessä, eksistentialistisen kysymyksenasettelun lähteillä. Koko tarina lässähti kahdella rivillä. Jokainen kirjoitus, oli se sitten rahan olemus tai kirja-arvostelu, palautui yhteen kysymykseen: miksi? Jokin esti minua jatkamasta.

- Aloitit hienosti, mutta tarinan kehittely jäi kesken. (6 ½)

Kirjoitus

2006-08-01T01:50:00.000+03:00

Siirsin blogini tänne bloggeriin, koska täällä on kommentointimahdollisuus ja julkaiseminen on muutenkin vaivatonta. Harkitsen vielä arkistoinnin poistamista. Toisenlainen arkistointi voisi olla muutamaa aihepiiriä koskevan kirjoituksen jatkuvaa uudistamista. Katsotaan nyt.

Blogien suosio perustuu usein henkilökohtaisiin paljastuksiin, jotka kirjoitetaan anonyymisti. Ihmisiä kiinnostaa suunnattomasti seurata, miten kimppu ihmisen ominaisuuksia kuljettaa ruumista vaikeissa elämäntilanteissa, ja mikä tärkeintä, mitä seurattava olento tästä kaikesta on itse mieltä, ilman naamareita, valheita ja vääristelyjä.

Klassista suosiota nauttivat tietysti asiantuntijat.

Blogit muodostavat tehokkaita verkkoja. Ideat syntyvät, kypsyvät ja leviävät nopeasti. Kommunikointi tapahtuu kirjoittamalla. Puhe alkaa olla aivan liian tehoton kommunikoinnin muoto näinä päivinä. Puhetta ymmärtää huonosti, sitä on vaikea tuottaa, siihen on vaikea palata, siihen on vaikea keskittyä, puhuessa on hankalampi olla eri mieltä.

Puheen ylivalta tuhoaa maapalloa. Puhe on tiedon vihollinen. Tiedon puute on paheista suurin.